Bild
Seuraava artikkeli

Toppahousuissa tarkenee

Toimitukselta
Italiassa oli niin lämmin, että nahkoja alkoi tulla ikävä. 

Starttasimme aamusella kohti Italiaa ja Milanoa, ei sitä suorinta tietä pitkin. Itse asiassa Italiassa oli tarkoitus välttää mahdollisimman paljon moottoriteitä ja pysyä pienemmillä väylillä, mikä tulisi näkymään laskeneena keskinopeutena. Pyörän päällä saatiin siis viettää täysi päivä, vaikka kilometrejä ei hirveästi ollutkaan tiedossa, vain reilu 400. 

 

Italian puolella nautimme nopeista ja maukkaista mutkateistä ennen Dolomiitit ylittävää Pordoin Passoa. Tarjolla oli muutana kymmenen kilometriä mutkataivasta. Tuli innostuttua jopa siihen malliin, että renkaiden reunat olivat tauolle pysähdyttäessä rakoilla. Mahtavaa :) Mahtava mutkatie vei mukanaan siinä määrin, että maisemien katselu jäi vähän vahemmälle, mutta eipä tuo mitään. 

 

Vuoriston ylityksen jälkeen pyörimme jälleen pienempää tietä läpi idyllisen vuoristokylien, kohti seuraavaa passoa, jonka nimeä en nyt satu muistamaan. Tällä nimenomaisella passolla neulansilmiä oli huikea määrä, taisi olla reilu viitisenkymmentä. Parempia ajoteitä saa hakea! On muuten tässä välissä mainittava, että jätimme Stelvion tarkoituksella väliin, sillä siellä kuuluu olevan yleensä varsin ruuhkaista. 

 

Toisen passon jälkeen päätimme käydä syömässä. Pysähdyimme erään ravintolan pihaan ja parkkeerasimme ahterimme pöytään. Istuimme vartin henkilökunnan pyöriessä paikalla, mutta kiinnittämättä meihin sen kummempaa huomiota. Lähdimme siis kohti Trentoa, josta löytyikin pienen harhailun ja kikkailun jälkeen mukava kulmapizzeria, josta tilaus onnistui, vaikka yhteinen kieli olikin vähän hakusessa. Pizzerian täti oli kovin yllättynyt kun kerroimme olevamme Suomesta - tai siis sanoimme Finland, kun rouva sanoi kysyvästi eri maiden nimiä. 

 

Syötyämme lähdimme kohti Gardajärveä, jonka tiet ja maisemat ovat muuten nekin mainiot., ei voi kuin suositella. Eräässä tunnelissa luulin, että Mikälla oli jokin hätä, kun kypäräpuhelimesta alkoi kuulumaan melkoinen älämölö. Kyseessä olikin riemunkiljahdukset, kun ohitse kiisi Suomen kilpinen Aprilia komeiden murinoiden säestämänä. Sehän oli perhana tuttu mies, joten äkkiä perään ja huitomaan. Kun äijä pysähtyi, kävimme juttelemassa niitä näitä. Ryhmän muu osasto oli Riminissä huollattamassa kalustoaan. Kaikilla paskoilla sitä jengi Eurooppaan lähteekin. 

 

Siitä lähdimme Milanoon, jossa kaverini oli luvannut majottaa meitä. Koska palaveri oli venynyt, meitä kehotettiin menemään nurkan takaiseen baariin, jossa otimme (kröhöm) paikallisen oluen, Coburgerin. Tai niin ainakin tuopissa lukee. Mausta en osaa sanoa sen tarkemmin, mutta koko päivän hikoilun (korkein spotattu lämpötila oli 29 astetta) jälkeen kolme tuoppia upposi sellaista tahtia, että taitaa olla toimivaa. 

 

Nyt lähdetään juonimaan huomisia kujeita. Edessä saattaa olla vapaapäivä ajamisesta, eihän tässä kiire ole. 

Hei!

Ymmärrämme, että käytät adblockeria, mutta toivottavasti voit sulkea sen sivustomme osalta. Mainokset ovat perusedellytyksenä sille, että voimme ylläpitää sivustoa.