Bild
Seuraava artikkeli

Paraneeko maailma kieltämällä ja sääntöjä lisäämällä?

Toimitukselta
Viime aikoina olemme saaneet runsaasti sääntöjä ja määräyksiä, jotka parantavat motoristien turvallisuutta tai ympärisönsuojelua. Kuulemma.

L-luokkien uusi tyyppihyväksyntäasetus on 255 sivua lakimongerrusta, joka tulee voimaan vuonna 2016 muun muassa rajoittamaan aftermarket-osien käyttöä sekä saatavuutta ja pakottamaan lähes kaikkiin pyöriin ABS-jarrut, joita ei edes saa kytkeä pois - päätös tehtiin Brysselissä, jossa ei ole esimerkiksi hiekkateistä koskaan kuultukaan. Uusi ajokorttilaki on tätä luettaessa ollut jo muutaman päivän haittaamassa nuorten motoristien tietä ison A-kortin haltijoiksi. Onneksi sentään määräaikaiskatsastuksia ei moottoripyörille määrätty. Tästä kiittäminen on motoristijärjestöjä, jotka laskelmillaan saivat vakuutettua Euroopan neuvoston siitä, että katsastus olisi tarpeeton ja kustannustehoton tapa vaikuttaa sekä turvallisuuteen että ympäristönsuojelullisiin asioihin.


Jos pykäliin onnistutaan saamaan joku järjen häiven, kuten esimerkiksi se, että tyyppihyväksyntäasetuksessa yksittäishyväksynnät jätetään kansalliseen päätäntävaltaan, saapuu estradille suomalainen virkamies tulkitsemaan asiat mahdollisimman kapeakatseisesti ja kieltää kaiken, joka ehkä mahdollisesti jossain tilanteessa saattaa kenties aiheuttaa vaaraa, jos planeettojen asennot ovat oikeat, käki kukkuu kuudesti kuusikossa ja alaston neitsyt katsoo juhannusyönä kaivoon ruiskukka kädessään. Yllättävän moni asia muuttuu Suomeen saapuessaan todella vaaralliseksi. Jo Itämeren – saati sitten Atlantin– ylittäminen vaikuttaa lisäävän riskejä huomattavasti.



Ei voi kuin ihmetellä, ketä varten päättäjät ja virkamiehet ylipäänsä ovat olemassa? Millä motiiveilla he toimivat? Ovatko he olemassa kansalaisia varten, vai onko asia päinvastoin? Vai painavatko kenties liike-elämän edut vaakakupissa eniten?


Kun Euroopan komissio esitti määräaikaiskatsastuksia kaksipyöräisille, he käyttivät perusteenaan katsastusalan itsensä tuottamaa tutkimusta. Ei yllättäne ketään, että kyseisen tutkimuksen mukaan vähintään nälänhätä ja sodat loppuisivat, jos pyörät katsastettaisiin, liikkuuhan kaksipyöräisten katsastuksessa Euroopan tasolla melkoinen rahamäärä. Tyyppihyväksyntäasetus puolestaan rajoittaa (toistaiseksi määrittelemättömien)  ei-hyväksyttyjen osien ja komponenttien käyttöä ja saatavuutta, eli sopii kysyä, onko lopullisena tavoitteena, että kaikki ajamme samanlaisilla pyörillä ja ostamme osat marmoritiskiltä?  Ja kun tutustuu uuteen ajokorttilakiin, voi havaita, että siinä ei voita kukaan, ei aloitteleva motoristi, ei autokouluyrittäjä eikä varsinkaan mp-ala.


Nämä kaikki älyttömyydet (loppujen lopuksi myös ne kapeakatseiset virkamiehet) ovat kotoisin meidän valtaan äänestämiemme poliitikkojen työpöydiltä. Ihanko tosissaan me tällaista haluamme?    

 

(Pääkirjoitus Bike 2.13)
 

Hei!

Ymmärrämme, että käytät adblockeria, mutta toivottavasti voit sulkea sen sivustomme osalta. Mainokset ovat perusedellytyksenä sille, että voimme ylläpitää sivustoa.