Bild
Seuraava artikkeli

Melkein kotona, mutta silti niin kaukana

Toimitukselta
Kovalle rääkille altistettu ketju vetää viimeisiään ja aikoo viedä takarattaan mukanaan. Nyt ollaan jännän äärellä.

Koska olin buukannut laivan vasta sunnuntaille, ei minulla ollut sen ihmeempää kiirettä Kielistä eteenpäin, sillä Ruotsissa olisi kuitenkin yövyttävä. Ajattelin siis ajavani vaihteeksi itärannikkoa Tukholmaan. En kuitenkaan onnistunut löytämään rantatien liepeiltä järkevän hintaista majoitusta, mutta E4:n varresta sitä löytyi. Otin siis hotellin Ljungbyn lähistöltä, ajatuksena pyörähtää hieman Skånessa tulomatkalla. 

 

Kielistäkin oli tarkoitus ajella pienempää tietä Tanskan suuntaan, mutta olipa pahuksen hankalaa löytää ulos kaupungista, eivät ruojat ole oikein merkanneet kuin moottoritielle johtavat väylät. Ajattelmani tiekin oli laitettu rempan takia poikki, joten jouduin vielä pienemmille pätkille, joita pitkin kuitenkin selvisin oikeaan paikkaan pienellä järkeilyllä. 

 

Tanskassa oli paljon autoja, enemmän kuin moottoritie oli halukas vetämään. Siihen kun vielä lisätään tietyöt, oli koko maa aika pahuksen ruuhkainen. Autoilijan perhanoillakin on siellä päin ilmeisesti tapana ajella alinopeutta moottoritien vasenta kaistaa. Onneksi luovalla kaistankäytöllä matka eteni varsin joutuisasti. 

 

Malmössä pysähdyin tankkaamaan pyörää ja miestä. Huoltiksella tapasin suomalaisen pariskunnan, jotka hekin olivat olleet Italiassa moottoripyöräilemässä ja kehuivat myös reissua onnistuneeksi. Juttelimme hetken niitä näitä ja turvalliset kotimatkat toisillemme toivotettuamme suuntasin pyörän kohti Kristianstadia, josta meininki oli ajella pienempiä teitä kohti Ljungbytä. 

 

Minulle oli aiemmin kehuttu kovasti Skånen teitä ja kyllähän sieltä hyviä pätkiä löytyikin. Harmaita hiuksia alkoi sen sijaan aiheuttamaan täysin loppuun venynyt ketju. Se on äärimmilleen kiristetty ja lenkit ovat niin venyneet, että se on alkanut syömään alumiinista takaratasta. Vanne on aivan alumiinisilpussa. Viimein kävi niin, että eräässä liikenneympyrässä veto loppui. Hetken jo pelkäsin, että ketju oli katkennut, mutta se olikin vain pompannut pois rattaalta katkaisten ketjunsuojan toisen pultin. 

 

Pienen päänraapimiseen jälkeen irrotin suojan ja teippasin sen kiinni matkasäkkiin sekä laitoin ketjun takaisin paikoilleen. Ratas on jo tosi pahan näköinen ja ajaminen tuntuu varsin pelottavalta. Olisihan se ironista, näin katsastuksen aktiivisena vastustajana, päätyä tilastoihin teknisestä viasta johtuneen onnettomuuden takia. Tosin eipä tähänkään olisi katsastus vaikuttanut, ketju vaikutti olevan aivan täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa ennen Autobahnkidutusta. 

 

Matkaa Ruotsissa on Google Mapsin mukaan vielä 422 kilometriä ja Suomessa noin 170. Toivottavasti vitja ja ratas kestävät. Huomasin kyllä, että kun kierrokset pitää alle kolmen tonnin ja kaasua annostelee silkkihansikkain, homma tuntuu toimivan, eikä ketjussa tai rattaassa tapahtunut enää viimeisellä 70 kilometrillä havaittavaa muutosta. Jännittää silti. 

 

Olkoon tämä opetuksena siitä, että jos ei ole aivan täysin varma jonkin osan tai komponentin kunnosta ennen reissuun lähtöä, se kannattaa vaihtaa. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Olin ajatellut pyöriväni Tukholman ympäristön pikkuteitä huomenna, mutta taitavat jäädä väliin, ja sen sijaan ajan tasaista kahdeksaakymppiä suoraan satamaan odottamaan laivaan pääsyä. Toivottavasti. Ja jos tästä kunnialla selvitään, taitavat Katanan kilsat tämän kesän osalta olla siinä. Alan laittamaan sitä palasiksi, ja katsotaan millaisena se keväällä tallista ulos rullaa. Ja minkä vuoden keväällä. 

 

Päivän paikallinen on muuten Three Hearts, joka on aika tyypillinen ruotsalainen lager. Helppo juotava, hedelmäisen raikas ja voimakkaan hapokas. Oikein sopivaa tähän tilanteeseen. 

 

Pitäkää peukkuja, että selviän Tukholmaan!

Hei!

Ymmärrämme, että käytät adblockeria, mutta toivottavasti voit sulkea sen sivustomme osalta. Mainokset ovat perusedellytyksenä sille, että voimme ylläpitää sivustoa.