Bild
Seuraava artikkeli

Lunta tupaan!

Toimitukselta
Olin siinä uskossa, että seuraavasta Bikestä löytyvän touringtestin jälkeen saisimme oikeasti heittää hyvästit arktisille olosuhteille ja toivottaa kevään tervetulleeksi. Olin kuitenkin väärässä.

Nimittäin samana päivänä, kun hain kestotesti-Husqvarnan (josta voi myös lukea seuraavasta numerosta) MP-Racingilta, sattui Tampereelle lumimyräkkä, jollaista en ole aiemmin nähnyt. Puolisen metriä tuoretta huhtikuista lunta yllätti autoilijat ja kaikki muutkin ja liikenne oli täysin jumissa. Selvisin kuitenkin perille ja tuuppasin Hussen talliin, jossa se sai odotella vielä hetken. Ajohalut olivat kovat, mutta keli ei antanut armoa.

Lumen sulettua sen verran, että asfaltti paljastui, Husse laitettiin kilpiin ja se onkin sen jälkeen ollut kovassa käytössä. Eilen vein sen ensihuoltoon R.M. Heinolle, josta ilokseni sain tilalle BMW K1300S:n, jota oli tietenkin lähdettävä kokeilemaan. Pyörä tuli todettua aivan mainioksi maantiekurvailuun isolla ja pienemmälläkin mutkatiellä, ehkä jopa hieman liian hyväksi kotoisille teillemme, jos nyt sattuu ajokortistaan pitämään. Täysin eleettömästi etenevä laite aiheuttaa nimittäin vakavaa vauhtisokeutta, ja se yhdistettynä risteilyohjuksen suorituskykyyn on asia, joka vaatii vähintäänkin nopeusmittarin aktiivista seuraamista.

Mielenkiintoisempana seikkana mainittakoon, että olin kuullut, että Bemarikuskeilla käy flaksi. Ainakaan merkin autoilla ei kokemukseni mukaan ole toivottua vaikutusta kuljettajan lykästämisten suhteen. Väitteen oli siis koskettava pyöriä. Kun nyt sellainen oli alla, laitoin homman testiin ja ajelin illan ratoksi naisiin. Tulos oli sama kuin autoillakin, eli myytti on täysin murrettu. Ehkä jopa voisin esittää väitteen, että Bemarikuskeilla ei todellakaan käy flaksi.

No, yritystä oli kuitenkin ja sillä aikaa, kun esitin parhaita muuvejani, alkoi aiemmin päivällä katsomani sääennusteen vastaisesti sataa räntää, joka pian tappion tunnustamista seuranneen kotiin lähdön jälkeen muuttui lumeksi. Ajaminen märän lumen päällystämällä tiellä visiiri tukkoon lumettuneena ei houkuttanut, joten päätin pysähtyä. Puhelimesta loppui akku juuri sopivasti, joten en edes voinut soittaa keneltäkään yösijaa, eikä oikein huvittanut keskellä yötä lähteä kavereiden oville koputtelemaan. Onnekseni löysin keskeltä ei mitään rautatieaseman, josta pääsin takaisin sivistyksen pariin. Junasta noustuani marssin ensimmäiseen vastaan tulleeseen hotelliin, otin huoneen ja tilasin baarista Islay-viskin nollaamaan tilannetta. Baarimikko ei vakuuttanut ammattitaidollaan (tai ehkä kyse oli puheen ymmärtämisestä), vaan toi eteeni oluttuopin ja jonkun halpisviskin. Oluen lähetin takaisin ja painuin huoneeseen juotuani viskin irvistellen.

Huoneessa katsoin säätiedotuksen, jonka mukaan voisin ehtiä livahtamaan seuraavan, satelliittikuvassa pelottavamman näköisen sadealueen alta kohti Tamperetta. Aamiaisella tilanne näytti vielä hyvältä, mutta junaa odottaessa alkoi tippuilla hieman räntää. Löin kuitenkin lumen kuorruttaman Bemarin tulille ja lähdin ajamaan, ajatuksena ehtiä isomman sateen alta pois. Eipä onnistunut sekään, vaan pian räntää tuli aivan raivolla. Pysähdyin ensimmäiselle vastaan tulleelle huoltoasemalle, josta onnekseni sain kyydin mukavilta rakennusmiesnaisilta lähimmälle juna-asemalle. Junaa odotellessa sade kuitenkin loppui ja tiet sulivat nopeasti. Ehdin jo harmistua sateen lyhyestä kestosta, ja ajatella, että pienellä odotuksella olisin ehtinyt saada pyörän laakista Tampereelle. Onneksi junan kolistellessa kohti Tamperetta räntäsade alkoi uudestaan (ja tuntuu jatkuvasti kiihtyvän), joten ei tarvinnut tuntea kovin paljoa syyllisyyttä pyörän hylkäämisestä huoltoaseman parkkipaikalle.

Seuraava päänsärky oli pyörän saaminen takaisin R.M. Heinolle. Kaikeksi onneksi Kenneth oli juuri lähdössä hakemaan itselleen uutta pyörää (vaihteeksi!), ja mies lupasi koukata samalla Bemarin kärryyn, joten asia ratkesi hämmentävän helposti. Muuhun tapahtumaketjuun verraten jopa pelottavan helposti. Epäilemättä pian seuraa puhelinsoitto, että joku on vähintäänkin kipannut sen kyljelleen tai, että pyörää ei enää näy missään.

Junassa, matkalla kohti Tamperetta en voinut olla naureskelematta itsekseni... Että semmoinen riiuureissu tällä kertaa. :D

Maltti on valttia, myös kevättä ja ajokelejä odotellessa.

Hei!

Ymmärrämme, että käytät adblockeria, mutta toivottavasti voit sulkea sen sivustomme osalta. Mainokset ovat perusedellytyksenä sille, että voimme ylläpitää sivustoa.