Bild
Seuraava artikkeli

Juustoähky!

Toimitukselta
Tämä päivä oli joka suhteessa todella vaihteleva. Ainoa vakiona pysynyt seikka oli koko päivän jatkunut auringonpaiste.

Aamiaisen jälkeen starttasimme Grenoblesta kohti länttä. Heti päivän aluksi unihiekat silmistä karisti aivan upea vuoristopätkä. Päivän aikana koettiinkin vähän kaikenlaista tiestöä, pienistä luonnonpuiston syheröistä maaseutua halkoviin valtateihin. Erikoisin oli veden kaivaman kanjonin laidalla kulkenut tie, joka oli suureksi osin louhittu kallion sisään. 

 

Kohtasimme myös lukemattomia idyllisiä maalaiskyliä. Eräästä sellaisesta löysimme ravintolan, jonne pysähdyimme kostuttamaan kurkkuammme. Yhtäkkiä paikalle pölähti parikymmentä ranskalaista motoristia. Kun huomio kiinnittyi pyöriemme rekisterikilpiin, pari daamia tuli tiedustelemaan, olemmeko todella ajaneet Suomesta asti. Kun vastsimme myöntävästi, he pudistivat päitään naureskellen ja totesivat ettei meillä taida ihan kaikki ruuvit aivan kireällä olla. 

 

Todella mielenkiintoista päivän maisemista oli se, että vaikka maasto olikin suurilta osin tasaista, oli tasanko satojen metrien korkeudessa. Korkeuden huomasi ainoastaan siitä, että aina silloin tällöin kohdalle sattui valtava rotko. Päivän kiintopiste olikin eräässä tällaisessa laaksossa sijaitsevan Millaun kaupungin "ohitustie" Viaduc de Millau, joka on yksi maailman korkeimmista maantiesilloista. Vaikuttava pytinki, ja kuulemma Ranskan korkein rakennelma, siis Eiffel-tornia kirkeampi.

 

Tänään lämpötila vaihteli melkoisesti. Korkeimmillaan oltiin lähempänä neljääkymmentä, mikä on tietysti hieman hankalaa, kun ajoviima ei enää viilennä, vaan pikemminkin lämmittää. Vaikka äijät toppahousuissaan olivat päivän päätteeksi hiestä märkiä, oli välillä myös virkistävän viileitä kohtia. Kuumuus oli kuitenkin voittopuolinen ja yksin se oli omiaan aiheuttamaan melkoista väsymystä.  

 

Majotuimme parikymmentä kilometria Millausta, äärimmäisen idyllisessä, keskellä ei-mitään sijaitsevassa Le Moulin Dolt -huoneistohotellissa, jossa ainoa ääni on viereisen kosken virtaus ja aina silloin tällöin ohitse ajava moottoripyörä - täällä kyllä sielu lepää! 

 

Saimme juuri illallisen suurimmaksi osaksi syötyä. Tarjolla oli nimittäin julman kokoinen entrecote saavillisella ranskalaisia perunoita ja toisella salaattia. Tilasimmepa vielä paikallisia juustoja jälkiruoaksi, ja kappas, niitähän napsahti pöytään perus ruotsinlaivabuffetin verran. Vaikka olikin herkullista, ei maha enää vain vetänyt. Ja suonette mahdolliset kirjoitusvirheet anteeksi, silmät eivät enää pysy auki. Päivän paikallinen olut ei ollut paikallista, mutta sammutti janon mainiosti. Talon punaviini oli maukasta, mutta kevyttä eikä liian makeaa ja tuki hienosti juustojen makua. 

 

Mä menen nyt nukkumaan. Bonne nuit!

Hei!

Ymmärrämme, että käytät adblockeria, mutta toivottavasti voit sulkea sen sivustomme osalta. Mainokset ovat perusedellytyksenä sille, että voimme ylläpitää sivustoa.