Vladivostok - ensimmäinen etappi takana!

Sadan päivän RTW
12 896 kilometriä, 34 vuorokautta, paljon hikeä ja jokunen kyynelkin tullut vuodatettua mutta se on nyt siinä! Kohtuu järisyttävä oli tunne, kunVladivostokia lähestyttäessä sai Tyynen Valtameren silmiensä eteen. Aika spontaanisti tuli hetki jonkun sortin meteliä tästä suusta! Olisinkohan peräti ensimmäinen suomalainen nainen, joka tänne asti on itsekseen koti-Suomesta ajanut? Olin tai en, hyvältä tuntuu!

Viimeinen yöpyminen ennen Vladivostokia oli myös aika ikimuistoinen. Noin 200km ennen määränpäätä illalla kellon näyttäessä puolta kahdeksaa, alkoi hurja rankkasade. Hannu Hanhi -tuurilla lähes välittömästi huomasin tien varressa motellin ja kurvasin pihaan. Vettä valuvana siirryin sisätiloihin vain huomatakseni, että hääjuhlahan siellä oli menossa. Henkilökunnan jäsenen saattelemana olin vaivihkaa siirtymässä pois jaloista mutta sulhanenpa pomppasi pystyyn ja kutsui minut mukaan juhlintaan! Pikasuihku, vaatteiden vaihto (onneksi tuli sentään jokunen siistimpi vaatekappalekin mukaan) ja sitten ihan oikeasti menin ”vieraisiin häihin”. Oli kyllä varsin verratonta päästä venäläisiä häitä seuraamaan, kun vielä sattui niin onnekkaasti, että sulhasen serkku oli juuri valmistunut alakoulun englanninopettajaksi ja tulkkasi minulle tapahtumien kulkua!

Hääparin Pasan ja Natashan lähdettyä n. klo 23 aikoihin myös minä livahdin takavasemmalle, toki ensin vaihdettuani yhteystietoja tulkkini Nastjan kanssa.

 

Kohtuullisen helposti löytyi tämänhetkinen majapaikkani Vladivostokin Jumalansynnyttäjän Kazanilaisen ikonin kirkko. No, toki matkalle mahtui yksi kielletyltä alueelta käännyttäminen (taas!) sekä parit sydämentykytykset aiheuttanut ylämäkipysähdys. Olisi pitänyt kääntyä paikaltaan yksisuuntaiselle tielle 180 astetta oikealle tiukassa ylämäessä. Ei kuulkaa onnistu näillä jaloilla ja Ransun väännöllä! Oli nimittäin sen verta jyrkkä mäki, johon piti ennen mutkaa autojonon perässä pysähtyä. Niinpä hivuttauduin vähitellen kyttäysasemiin keskemmälle risteystä ja ajoin vastapäiselle linja-autoasemalle, josta pääsin jatkamaan toista reittiä.

 

Aivan mielettömän ihania ovat nämä seurakuntalaiset! Minulla on siis tässä entisessä elokuvateatterissa, nykyisessä kirkossa (nykyään siis voi mennä näinkin päin!) oma vierashuone omalla kylppärillä. Lisäksi alakerrasta löytyy kirkon keittiö, jossa vihdoin olen päässyt kokkailemaan mutta myös nauttimaan isäntieni vieraanvaraisuudesta mm. mainion venäläisen kasvisborssin merkeissä! Tänään minua kuskattiin kolmen naisen, kanttori Tatjanan, emäntä Olgan ja nuoren opiskelijan Natalian voimin ympäri kaupunkia paikkoihin, joihin en missään nimessä olisi itse osannut mennä. Nähdyksi tulivat mm. Egersellin majakka, ”Kotkanpesä” (ei se saksalaisen diktaattorin versio...) - kaupungin korkein kohta sekä upouusi yliopiston campus-alue uimarantoineen. Hikeä pukkasi, koska lämpömittari on jälleen tänään kohonnut auringossa jopa 40:een.

 

Eilisen ohjelma koki todellisen muutoksen, kun yllättäen sunnuntai-iltana sain agentieiltani Jurilta ja Svetlanalta viestin, että Ransu pitää viedä satamaan rahtia varten jo maanantaina eli kaksi päivää ennen Korean laivan lähtöä. Siinä mielessä harmillinen juttu, että nyt siirtyi Ransun huolto Kanadaan Vancouveriin, missä se varmasti tulee tyhjentämään reissukukkaroa huomattavasti enemmän! Kyseinen paikka on toki Hondan oma huoltopiste mutta silti... No, joka tapauksessa ehdin pesettää pyörän viereisessä autopesulassa käsinpesuna hintaan 100ruplaa. Kohtuullisen käsittämätöntä – kaveri pesi reissussa ryvettynyttä sankaria ainakin 20 minuuttia ja tuo lysti siis maksoi n. 2€. Melkein hävetti maksaa...

 

Todellisen yllätyksen koin, kun jo aiemmin pesulan pihaan saapuneiden agenttieni lisäksi paikalle kurvasi hollantilainen Harrikkakuski peräkärryineen. Kaveri otti kypärän pois päästään ja hetken raksutuksen jälkeen tajusin, että MINÄ OLEN TAVANNUT TÄMÄN TYYPIN ENNENKIN! Saman tien muistin, että tämä tapahtui vuonna 2007 Tsekeissä, pienessä Hovezin kylässä Phoenix-rally nimisessä kokoontumisajossa. Toni, joka muuten on jonkin sortin elävä legenda puujalkoineen (menetti toisen jalkansa v. -97 Kreikassa mp-onnettomuudessa) kaikkineen, on matkalla Japaniin samalla lautalla, kuin minä Koreaan. Oli posottanut yhtä kyytiä Tallinnasta Vladivostokiin kahdessa viikossa. Toni on muuten ajanut nykyisellä Harrikallaan peräti 700tkm. Veikkaan, että tuo on jonkin sortin ennätys!

 

Hetki sitten koin lisää yllätyksiä: minut kutsuttiin Koreaan kokoontumisajoon! Terveisiä vaan Mongolian sankareille Ollille, Artolle ja Jarille, että Ulan Batorissa saamanne käyntikortti korealaiselta Yangbingiltä sai tämän aikaiseksi. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

 

Huomenna on siis edessä laivamatka Etelä-Koreaan DongHaeen. Ihan mielenkiinnon ja vertailun vuoksi ks. laivamatkan kokonaiskustannukset, jotak nousivat lopulta peräti 760:een euroon eli n. 150€ enemmän, kuin mitä piti olla. Esim. satama-alueen rahti- ja säilytysmaksusta ei kukaan ollut muistanut etukäteen valaista. Matka kestää 23h, joten varsin kohtuullisina pidän tässä valossa omien Suomessa toimivien laivayhtiöidemme hintoja!

 

"Kohti ääretöntä ja NYT SEN YLI!”

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: