Bild
Seuraava artikkeli

Novgorodissa!

Sadan päivän RTW
I´ve got some riding to do! Kyllä oli itku herkässä lähdön hetkellä. Suuri joukko saattajia oli tullut ikuistamaan lähtöäni Rixun ABC:lle. Kiitos hurjasit kaikille kannustuksesta!

Matka Virolahdelle meni muuten mukavasti mutta vikat kilometrit tuli vettä ja rakeita niin kovaa, että kastuin huolella. Uudessa ajotakissani kun on nimittäin irrotettava sadekalvo, jota en helteen takia ollut laittanut päälle!

 

Mukaani Virolahdelta sain vietäväksi emännältäni Kiralta postia Kazakstaniin, Khromtauhun tulevaan majapaikkaani, joka siis on Kiran isotädin luona. Kiralle ja Martinille sekä pojille Dimalle ja Niklakselle suuret kiitokset majapaikasta!

 

Yö menikin sitten kohtuu levottomasti, kun tajusin, että olin unohtanut laittaa työnantajalle kahden kuukauden matkalaskun! No, asia saatiin onneksi järjestymään tiistain aikana ja sain huokaista helpotuksesta.

 

Tiistai aamuna rajanylitys meni täysin moitteettomasti ja olin reilussa puolessa tunnissa Venäjän puolella. Vaan sen verran menin sekaisin homman helppoudesta, että UNOHDIN RAHANVAIHDON! Niinpä kun olin tankannut 13km päässä rajasta, käännyin takaisin! Vaan eipä minulla kiire ollut, joten nou hätä.

 

Matka Novgorodiin sujui melko lailla ongelmitta. Tuli huomattua, että vaikka en ollut liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan, Pietarin kokoisen kaupungin ohittamisessa on oma hommansa. Tuli vedettyä jonkin sortin enskareittiä, kun vedin pientareella möykkysoralla autojonojen ohi. Miksikö? No kun oli aivan järkyttävän kylmä! Sormet on vieläkin aika kohmeessa tai sitten ne on vaan turvoksissa lämpötilavaihtelusta. Mittari siis näytti alle kymmentä lähes koko matkan! Hieman harmittaa, kun yritin tuosta ohitussessiosta ottaa videonpätkää mutta Novgorodissa huomasin, että mitään ei ollut tallentunut.

 

Venäläinen ajotyyli on enemmän kuin tuttua muualta maailmalta: ajetaan kuin viimeistä päivää ja ohitukset ovat varsin mieleenpainuvia. Mihin näillä ihmisillä on kiire??? Mutta kyllä siinä pärjää, kun muistaa tuijottaa tarvittaessa myös taustapeileihin.

 

Novgorodissa isäntäperheeni tuli minua vastaan rautatieasemalle, jonka jälkeen veimme pyöräni yöksi säilytykseen talliin. Siirto-operaatiossa onnistuin tietenkin kellauttamaan Ransun kumolleen mutta onneksi ilman mitään vahinkoja! Se kun on nuo lähinnä naurettavan mittaiset jalat, jotka  eivät ainakaan auta asiaa. Siitä auton kyytiin ja johonkin toiselle puolelle kaupunkia heidän luokseen. Hieman hirvittää olla näin kaukana pyörästä…

 

Venäläiseen tyyliin kaikki paikalla olleet kerääntyivät pienen keittiön ruokapöydän ääreen iltapalalle. Pahoittelin kovasti, etten ollut muistanut tälle aika viime hetkellä löytyneelle isäntäperheelle  kertoa olevani kasvissyöjä. Ruokaa kuitenkin riitti niin, että maha pömpöttää vieläkin.

 

Ja nyt voin kyllä sanoa, että venäjän kielen taitoni on lähinnä säälittävä! Pärjään kyllä kauppa- yms. tilanteissa mutta auta armias, kun pitäisi oikeasti keskustella. Ehkäpä se tästä reissun edetessä - tai sitten vaan hymyillään leveästi jatkossakin! Kiitos joka tapauksessa myös Dimalle ja hänen perheelleen majapaikasta! Hieman olivat hämmentyneitä, kun kuulivat millaisella matkalla olen… Ai niin - heidän 14-vuotias tyttärensä Nastja on hurjan menestynyt rytminen kilpavoimistelija. Onneksi voimistelutallenteiden katsomiseen ei tarvita yhteistä kieltä!

 

Huomenna sitten kohti Tveriä ja Pyhän Katarinan luostaria, jossa siis igumeniana toimii Heinolasta kotoisin oleva äiti Juliana. Kuulumisia tulee taas, kunhan nettiyhteys löytyy!

Hei!

Ymmärrämme, että käytät adblockeria, mutta toivottavasti voit sulkea sen sivustomme osalta. Mainokset ovat perusedellytyksenä sille, että voimme ylläpitää sivustoa.