Nova Scotia – takana 2kk ja 20tkm!

Sadan päivän RTW
Newfoundlandin saaren lähestyessä ulkona olevan tiheän sumun vuoksi valaiden katselu muuttui täällä entisellä SuperFast, nykyisellä Atantic Vision laivalla (kulki aiemmin Suomen ja Saksan väliä) blogin kirjoittamiseksi.

Pickeringissä, Torontossa Kanadan Uutiset lehden toimittaja Miina Sillanpää kävi jututtamassa reissukuulumisista. Avuliaisuus konkretisoitui jälleen kerran, kun isäntäperheen Dave toimi  Miinan autonkuljettajana haastattelua varten. Haastattelun tekeminen miljoonakaupunki Toronton keskusta-alueella oli täysin mahdoton ajatus tiukahkon aikatauluni vuoksi. Ennen lähtöä Dave antoi vielä mukaani nykyisen "Black Cat Attack" ja edellisen "Organ Thieves" bändinsä levyt.

 

Matkalla USA:n puolelle oli toki pysähdyttävä hetkeksi ihmettelemään Niagaran putouksia. Putousten lisäksi vaikutuksen teki ”ikuinen sateenkaari”, joka valoisaan aikaan muodostuu putousten eteen valtavan pisaramäärän vaikutuksesta. Turistien määrä oli valtaisa – ympäri maailmaa tulleista vieraista osa uskaltautui myös putousten eteen menevällä lautalla ihmettelemään vesimassoja.

 

Kanadan ja USA:n välinen rajanylitys onnistui täysin mutkattomasti. Vain passi ja Ransun rekisteriote oli tarpeen kaivaa esiin. ESTA-maahantulolupakin oli toki haettuna mutta virkailijan mukaan hänelle riitti tieto, missä vietän ensimmäisen yöni USA:n puolella. Kaikki olivat jälleen erittäin ystävällisiä ja avuliaita!

 

Syracusassa vietety motelliyön jälkeen suuntasin kohti Gardneria ja Johanna ja Mikko Harjumäen kotia. Hieman huolta aiheutti Ransusta tihkuva moottoriöljy mutta vuodon erittäin vähäisen määrän vuoksi öljymäärän tarkastuksen jälkeen päätin paneutua asiaan vasta perillepäästyäni. Onnekseni olin valinnut reittini siten, että Albanyn kohdalla puikkasin ”Mohawk trail roadille”. Highwayn sijaan oli todella virkistävää ajaa välillä mutkaisia vuoristoteitä. Helle toki jälleen kerran piinasi kuljettajaa! Ja Go Pron varsi katkesi jälleen...

 

Perillä Gardnerissa minua odottivat Johanna ja tytär Charisma Mikon ollessa työmatkalla Atlantassa. Charisma on syntynyt USA:ssa, joten ymmärrettävästikin englanti taipuu ensimäisenä kielenä. Ilta meni mukavasti jutustellessa mm. Suomen ja USA:n eroista ja yhtäläisyyksistä. Ihmisten avoimmuus ja halu vaihtaa kuulumisia vieraankin ihmisen kanssa oli yksi keskustelun aiheista kuten myös suomalaisen suklaan ylivertaisuus!

 

Torstaiaamuna oli vuorossa Yle Hämeen radiohaastattelu, jonka valitettavasti olin ymmärtänyt väärin suoraksi lähetykseksi. Pahoitteluni! Ennen haastattelun alkua kuulin ensikäden tietoa järkyttävistä suomalaisuutisista Afganistanista. Koska olen pitkään tehnyt yhteistyötä Kansanlähetyksen kanssa toimimalla heidän työpaikkajumpparinaan Ryttylässä, uutinen tuntui jossain määrin henkilökohtaiseltakin. Haluankin tässä yhteydessä lähettää surunvalitteluni sekä menehtyneiden omaisille että koko Kansanlähetyksen henkilökunnalle.

 

Gardnerissa kävin vielä läheisellä hyväksi tiedetyllä moottoripyöräkorjaamolla tarkistuttamassa Ransun. Mitä todennäköisimmin vaivan aiheutti ilmansuodattimen likaisuus. Uutta suodatinta ei hyllystä löytynyt mutta vanhan puhdistuksen jälkeen pääsin jatkamaan matkaani kohti itärannikkoa.  Mieheni Olli siis oli lentänyt Suomesta New Yorkiin ja vuokrannut sieltä itselleen Harrikan. Treffit olimme sopineet Hamptoniin, Bostonin pohjoispuolelle, joten alkuperäinen ajatus Pohjois-Amerikan läpiajamisesta omin voimin siis täyttyi.

 

New Hampsiren ja Mainen osavaltioissa ei ole kypäräpakkoa, mikä näkyy katukuvassa. Suuri osa kuljettajista todella ajaa ilman kypärää, jopa highwayllä! Olli halusi myös testata tapaa mutta itse pidin visusti suojavarustuksen täysimääräisenä! Koko Pohjois-Amerikan läpiajon aikana olen muutenkin hieman kummastellut paikallisten tapaa ajaa pääsääntöisesti t-paidassa ja farkuissa. Toki helteessä täyden varustuksen päällä pitäminen voi välillä olla tuskallista mutta mahdollisissa onnettomuustilanteissa täysin ehdotonta vammojen ehkäisemiseksi.

 

Osaltani matkan luonne siis muuttui hetkellisesti täysin, kun kaksi kuukautta yksin ajaneena sain Ollin matkakumppanikseni. Yhdessä olemme nyt ajaneet Hamptonista Kanadan puolelle St. Stepheniin, sieltä Truron kautta North Sydneyn satamakaupunkiin, mistä siis siirrymme nyt lautalla Newfoundlandin saarelle. Aikaero Suomeen on tässä vaiheessa yksi erikoisimmista: 5½ tuntia! North Sydneyssä oli hetki aikaa ennen laivan lähtöä käydä rannalla ihmettelemässä vuoroveden vaikutuksia. Ranta kun on aivan täynnä vuoroveden mukanaan tuomia meduusoita. Varovasti piti kulkea, ettei astunut päälle!

 

Newfoundland on selvästi motoristien suosiossa, koska lisäksemme kyytiin tuli mukaan lähes 50 muuta pyörää! Osa oli keskusteluiden perusteella matkalla aina Labradoriin saakka, jonne valitettavasti emme itse ehdi eikä Ollin äärimmäisen vähän joustavalla Harley Davidson Fat Bobilla alueen sorateille olisikaan asiaa! Paluulautta mantereelle lähtee myöhään torstai-iltana minkä jälkeen suuntaamme Montrealiin Euroopan paluulentoani varten.

 

Newfoundlandin luontoa innokkaasti odottaen!

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: