Fiiliksiä Baikalilta

Sadan päivän RTW
Terveiset Baikaljärven rannalta Babushkinin kylästä! Tämän päivän ajomatka jäi varsin lyhyeksi, kun sovimme tapaamisen Mongolian sankareiden kanssa. Vaan ei haitannut, koska aikaahan minulla riittää ja tämän päivän vajaan kahdensadan kilometrin osuus oli kohtalaisen kovaa röykkyytystä.

Löysin siis tienvarsigastinitsan, josta löytyvät kaikki tarvittavat herkut: ilmainen WIFI, vartioitu parkkipaikka, ravintola ja kohtuuhulppea SAUNA! Tällaisen kun löytää ja hintaa oli vielä varsin kohtuulliset 1000ruplaa (n. 22€), niin ei kannattanut jäädä arpomaan.

 

Irkutskin jälkeen, Baikalia lähestyttäessä, alkoivat maisemat todenteolla muuttua. Nyt mentiinkin sitten jo mäkeä ylös ja mäkeä alas lähes Alppien tyyliin. Mutkaisilla vuoristo-osuuksilla kiltisti rekkojen perässä jonottaen! Ensimmäisten lumihuippuisten vuorien näkeminen sai haukkomaan henkeä. Ja kun Baikal kaikessa mahtavuudessaan lopulta oli edessä, oli aika pienen ihmisen taas tuntea suurta kunnioitusta luontoamme kohtaan.

 

Edellisen yön majapaikkani pienessä Kultukin kylässä aivan Baikalin lounaiskärjessä tuntui olevan venäläisten motoristien suosiossa. Suurta kunnioitusta herätti, kun Arghangelskista (n. 600km matkaa) oli paikalle saapunut jo jonkin verran ikää omaava Sergey pienellä 200cc kiinalaisella pyörällä, johon oli tuunattu jos jonkinlaista lisävarustetta.

 

Koska aamulla ei ollut kiire, sain viriteltyä ilmastointiteipin avulla jonkinnäköisen kuvaussysteemin  katkennutta go pro:ta varten. Peräti yhden pätkän onnistuinkin kuvaamaan mutta parhaat pätkät Baikalin varrelta jäivät jostain syystä tallentumatta. Varsin harmillista sanoisin. Täytyy vielä huomenna kokeilla, josko edes jotain materiaalia tuosta sykähdyttävästä järvestä saisi mukaan.

 

Tuli mieleeni, että jos ketä kiinnostaa aiemmin mainitsemani ”olotila”, jossa nyt olen, niin päiväni ovat keskimäärin seuraavanlaisia: herään, pakkaan, syön jotain pientä, pakkaan pyörän, ajan, tankkaan (pyörän, yleensä en itseäni...), ajan, tankkaan jne., etsin vessapaikkaa (liian monta kertaa päivässä, hohhoijakkaa...), otan kuvia, rasvaan ketjut (useampaan kertaan, jos tarvis), tarkistan öljyt ja rengaspaineet, haukkaan ehkä puolikkaan proteiniipatukan tai pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, etsin majapaikan, jos ei ole myöhä käyn hetken ihmettelemässä tienoota, syön, kirjoitan päiväkirjaa, luen tai katselen koneelta dekkarin ja sitten nukkumaan. Välipäivät ovat tietenkin asia erikseen mutta ajopäivät ovat siis juurikin edellämainitun kaltaisia. Sinne väliin sitten mahtuu sitä kaikkea ”sattuu ja tapahtuu” osastoa, joita olen kirjoituksisani avannutkin.

 

Mitä idemmäs olen tullut, sitä harvemmin on enää näkynyt kirkkoja tai ne ovat muuttuneet kooltaan pienemmiksi. Muuten esim. rakennustyyli vanhoine hirsimökkeineen on yllättävät samanlaista täällä kuin esim. Pietarin ja Moskovan välillä. Välimatkaa kuitenkin on jo tuon 7000km!

 

Seuraavan kerran tuonkin sitten jo toivottavasti terveiset Ulan Batorista, Mongolian pääkaupungista.

 

”Edessäsi maailma, käsissäsi unelma. Kohti ääretöntä!”

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: