Etelä-Korea - sekoitus itää ja länttä

Sadan päivän RTW
Unohtumaton viikko Etelä-Koreassa alkaa olla takanapäin. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikesta viikon aikana tapahtuneesta ja koetusta riittäisi aineksia melkeinpä kirjan kirjoittamiseen. Päällimmäisenä mielessä on ehkä kuitenkin se valtava vieraanvaraisuus ja auttamisenhalu, jota paikalliset ovat osoittaneet.

Laivamatka Vladivostokista DongHaeen meni meni nopeasti ja ilman ongelmia. Pysyttelin aika pitkälle lueskellen omassa verholla eristetyssa punkassani kahdeksan hengen hytissä, koska ms ”Eastern Star” on pieni matkustajalaiva, jossa aktiviteetteja ei oikein ole. Mainittakoon, että suuressa osassa hyttejä ei ollut lainkaan sänkyjä, vaan ainoastaan korealaiseen tapaan pelkät ohuet patjat, jotka sitten nukkumaan mennessä levitettiin lattialle. Itselläni kuitenkin ilmeisesti varhaisesta lipunvaraamisesta johtuen oli oikein oma sänky.

 

DongHaessa pyörien luovutus tapahtui mutkattomasti ja paperiasiat, kuten vakuutukset ja verojen maksut saatiin hoidettua kädestä pitäen tapahtuneen äärimmäisen kohteliaan ja ystävällisen opastuksen avulla. Pian paikalle saapui myös ”Hippie Coffee” eli Yong, paikallinen Globe Riders moottoripyöräkerhon (n. 10.000 jäsentä!) jäsen, jonka perässä suuntasimme yhdessä ranskalaiserkusten Josephin ja Theon kanssa kohti Guyengpo Beachiä, missä oli tarkoitus viettää kaksi ensimmäistä yötä. Mutkitteleva rantatie vuoristomaisemineen antoi jo pientä viitettä maan sykähdyttävistä maisemista.

 

Guyengpo Beach sijaitsee Etelä-Korean itärannikolla DongHaesta n. 50km pohjoiseen. Upeasti hoidetut puistoalueet, uskomaton ranta, mahdollisuus jos jonkinlaisiin liikunta-aktiviteetteihin, lukuisat ruokapaikat ja paikallisten ylitsepursuava ystävällisyys voisivat varmasti olla monen suomalaisen mieleen. Vuoden 2018 talviolympialaisten kisa-alueeseen kuuluvana, myös suuret olympiarenkaat olivat näyttävästi esillä. En enää lainkaan ihmettele, miksi Etelä-Korealle niin monesti on suurkisoja myönnetty: paikallisten ahkeruus, vastuuntunto ja luotettavuus näkyvät kaikessa ja kaikkialla.

 

Guyengpo Beachiltä matka jatkui jälleen ”Hippie Coffeen” - se todella on hänen lempinimensä, johtuen hänen omistamastaan erittäin idyllisestä kahvilasta – toimiessa keulakuskina, kohti maan keskiosaa ja Mungyeongissa järjestettävää Globe Ridersin kokoontumisajoa. Mutkittelevat vuoristotiet jokimaisemineen, upeat pikkukylät ja riisipellot hieman laittoivat harmittelemaan, etten ollut liikkeellä yksin. Niin monta uskomattoman upeaa kohdetta jäi kuvaamatta, kun oli pysyttävä keulakuskin perässä. Toisaalta tällaisten teiden ja reitin löytäminen olisi ollut varmasti hankalaa ilman paikallisen opastusta. Etelä-Koreassahan ei siis moottoripyörällä saa ajaa moottoriteillä, mikä hieman hankaloittaa etenemistä mutta toisaalta antaa mahdollisuuden maaseudulla ajamiseen.

 

Kokoontumisajo erosi suomalaisesta siinä mielessä, että leiri hiljeni varsin pian virallisen ohjelman ja ruokailun jälkeen pienissä porukoissa tapahtuvaksi jutusteluksi. Ensimmäistäkään naiskuljettajaa ei paikalla ollut, enkä harmikseni huomannut kysyä, onko heitä maassa ylipäätään! Sunnuntaiaamuna sain kokea jälleen yhden kulttuurieron Suomeen nähden. Jo puoli kahdeksan aikaan naapuriteltan miehet alkoivat laittamaan ruokaa. Toisessa kaasukeittimessä kiehui riisi ja toisessa tulinen Kimchi-keitto, jonka pääraaka-aineena toimii kiinankaali. Ja naapuri kutsuttiin tietenkin yhdessä aterioimaan! Tällaista en koskaan lähes 30-vuotisen motoristiuteni aikana ole Suomessa kokenut.

 

Theon ja Josephin lähdettyä oman escorttinsa (paikalliset olivat siis järjestäneet meille keulakuskit jokaiselle siirtymälle!) kanssa kohti Busania ja Masanin satamaa, itse lähdin herrojen Kim, Kim ja Anh kanssa kohti Soulia. Soulin alue alkaa jo lähes 100km ennen varsinaista kaupunkialuetta, mikä tarkoittaa tietenkin varsin rauhallista etenemistä. Varsin mallikkaasti kuitenkin matkanteko sujui, toki varsinaiselle kaupunkialueelle saavuttua megapoliksen  - Soulin alueella asuu siis 25miljoonaa ihmistä – liikennemassan mukana ajaminen oli varsin unohtumaton kokemus. Perille majapaikkaan Korstay-hotelliin - sijaitsee Gangseo-Gu:n kaupunginosassa Soulin läntisellä alueella lähellä Gimpon lentokenttää – saavuttua, helpotuksen tunne oli aikamoinen. Etenkin, kun vastassa oli kummitätini Tanjan mies Juha, joka vain viikko sitten jäi eläkkeelle Finnairin lentokapteenin tehtävistä (mahdollistaa liikkumisen stand-by lipuilla ympäri maailmaa). Juha oli siis saapunut auttamaan kaikissa järjestelytehtävissä ja kokeneena Korean kävijänä auttamaan liikkumisessa kaupunkialueella.

 

Soulin ohjelman määräsivät pitkälle maanantaina tapahtunut Ransun crading lentorahtia varten, sekä tiistainen vierailu suurlähetystössä. Pyörän paketointi oli erittäin mielenkiintoinen tapahtuma, jota siis sai seurata alusta viimeiseen naulanlyöntiin saakka. Kameralle oli töitä, jotta mahdollisimman tarkkaan voin Suomessa näyttää, miten homma oikein tapahtuu. Cradingin jälkeen Mr Lee, joka oli toiminut ajo-oppaana ja on myös Globe Ridersin jäsen, vei meidät päivälliselle ja pienelle kierrokselle Downtowniin, aivan kaupungin ytimeen. Paluumatka hotellille tapahtui ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana julkisilla kulkuneuvoilla eli äärimmäisen toimivalla Soulin maanalaisverkostolla.

 

Tiistaina ennen lähetystövierailua Mr Anh, joka siis oli yksi escorteistani matkalla Souliin, tarjosi meille lounaan. Mr Anh on norjalais-saksalaisen yhtiön Korean toimitusjohtaja ja koko konsernin varatj ja heidän toimistonsa sijaitsee täsmälleen samassa kerroksessa Kyobo-buildingissa Suomen suurlähetystön kanssa! Suurlähetystössä tapasimme sitten henkilökuntaa mukaanlukien suurlähettiläs Matti Heimosen. Juttua Koreasta ja matkastani olisi varmasti riittänyt pitempäänkin mutta lähetystön aikataulut ovat tiukkoja ja niinpä jatkoimme jälleen ihmettelemään tämän miljoonakaupungin elämää. Illalla koin varsin mukavan yllätyksen, kun Korean agenttini Wendy Choi (jonka yhteystiedot saa minulta halutessaan!) saapui minua tapaamaan hotellille. Oli upeaa tavata tämä sydämellinen ja äärimmäisen luotettavaa työtä tehnyt nuori nainen oikein silmästä silmään. Ja  mikäs sen mukavampaa, kuin nauttia yhdessä perinteisestä korealaisesta ruuasta, josta siis löytyy myös kasvissyöjälle jos jonkinlaista herkkua. Odottakaahan vaan, kun pääsen Suomeen ja kokeilemaan, onnistuisiko itseltäni korealaiskeittiön maahantuonti!

 

Tämä maa on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen ja nyt todella tuntuu siltä, että olen saamassa matkaltani sitä jotain, mitä lähdin hakemaan. Etelä-Koreassa vanhat itäiset tavat ja kulttuuri sekoittuvat mielenkiintoisella tavalla länsimaiseen teknologiayhteiskuntaan. Suosittelen!

 

Kanada odottaa!

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: