Burjatian sydämessä – ensimmäinen 10tkm takana!

Sadan päivän RTW
Tällä kertaa terveiseni tulevat Chitasta, reilun 300 000 asukkaan kaupungista Burjatian tasavallasta. Kuten jo edellisessä kirjoituksessa epäilin, Mongoliassa oloaikani lyheni parilla päivällä. Tosin lähinnä sääolosuhteiden vuoksi. Alueelle oli ennustettu kahden päivän rankkasateita ja ukkosmyrskyjä, joiden jäljiltä teiden kunto olisi ollut minulle liian haastava.

Niinpä pakkasin Ransun, viritin go pron paikalleen ja suuntasin takaisin kohti  Venäjää. Ulan Batorin osuuden ajoin yhdessä islantilaispariskunta Höglin ja Unnurin kanssa. Löysimmekin sopivan kiertoreitin kaupungin eteläpuolelta ja vältyimme keskustan pahimmilta ruuhkilta. Tämän jälkeen he suuntasivat kohti keskistä Mongoliaa ja minä pohjoista kohden. Matka Ulan Batorista Suhkhbataariin lähelle rajaa sujui täysin ongelmitta ja pienestä sateesta huolimatta sain kelvollista kuvamateriaalia molemmilla kameroilla.

 

Rajanylitys sujui tällä kertaa todella mutkattomasti ja aikaa kului molempiin tulliselvityksiin vain yhteensä vajaa 1½ tuntia. Menomatkalla tutuksi tulleet virkailijat tulivat heti tervehtimään ja toivottivat hyvää matkaa.

 

Ulan Uden eteläpuolelta löysin tähän mennessä mieleenpainuvimman majoituksen. Kyseessä oli ”jurttacamping”, josta sain itselleni kohtuuhintaan 1250ru kokonaisen puujurtan. Hintaan kuului oma aidattu piha puugrilleineen, keinuineen ja ruokakatoksineen sekä tietenkin varsinainen jurtta (Mongoliassa ”ger”), joka yllätyksekseni oli täysin varusteltu – ja suihkusta tuli lämmintä vettä! Kylän ruokakaupasta kävin hakemassa evästä ja tekemässä tuttavuutta paikallisten kanssa. Jälleen toistuivat jo tutuksi tulleet kysymykset, kuten ”yksin?” ja ”eikö sinua pelota?”. Kohtuu sujuvasti osaankin jo näistä venäjäksi haastella :). Ilta ”omalla” pihalla ja puujurtassa tuntui todella rentouttavalta ja ihan oikealta lomalta!

 

Juhannusaattoaamuna en pitänyt kiirettä matkaanlähdön kanssa, koska kuten jo aiemmin on tullut todettua, olen edellä aikataulusta, eikä pitkiä päivämatkoja ole tarvis ajaa. Tai näin luulin... Ongelmaksi nimittäin osoittautui sopivan majapaikan löytäminen matkalla kohti Chitaa. Ensimmäistä kertaa matkan aikana jouduin myös hieman viileähköstä kohtelusta osalliseksi. Suuren motellin omistaja / johtaja kun ilmoitti minulle, että hänellä on jäljellä enää 2000ruplan huoneita – ota tai jätä. Kello oli tässä vaiheessa jo melkein iltakahdeksan ja paikka oli täysin tyhjä! Minä jätin eli palasin takaisin vesisateeseen ja jatkoin matkaani. Varsin tuima kohtelu sai minut ensimmäistä kertaa matkan aikana mutristamaan suutani ja periksiantamattomuus nosti päätään. Tässä vaiheessa vesisade oli myös muuttanut tietyömaiden kohdalla tien pinnan aikamoiseksi mutavelliksi mutta pienen alkuhaparoinnin jälkeen ajaminen liukkaalla pinnalla alkoi sujumaan.

 

Kolmannella yrittämällä löysin itselleni varsin kodikkaan pienen majatalon, jossa hintaa petipaikalle tuli vain 600ruplaa. Virittelivät minulle myös mainion juhannusaattoillallisenkin!

Majatalon isäntä oli muuten kotoisin Georgiasta ja kovasti kehui kotimaataan ja naapurimaa Armeniaa. Molemmat maat ovatkin jo pitkään olleet matkustuslistallani. Eiköhän se pyörän keula jossain vaiheessa siihenkin suuntaan käänny!

 

Seuraavan päivän osalta täytyy esittää pahoitteluni: unohdin nimittäin laittaa SPOT-paikannuslaitteeni päälle! Matkaa Chitan kaupunkiin oli tosin enää vain reilut 100km mutta tämä siis tiedoksi, etteivät ne, jotka spottiani seuraavat, ihmettele moista rakoa. Chitasta löysin  - jälleen kerran – paikallisen motoristin neuvojen perusteella varsin mainion ja edullisen hotellin aivan kaupungin keskustasta.

 

Chitan kaupunki on ehkä tähänastisista kaupungeista mukavimman tuntuinen. Kaupungin yleiskuva on siisti ja avara. Itselleni tärkeätä oli myös se, että sopivan matkan päässä olisi kirkko, johon pääsisin sunnuntailiturgiaan. Hotellistani onkin vain n. 10 minuutin kävelymatka Kazanilaisen Jumalansynnyttäjän ikonin katedraaliin. Kävin jo eilen tutustumassa kirkkoon ja sain erittäin lämpimän vastaanoton kirkon henkilökunnalta, sekä eräältä vanhemmalta rouvalta, joka kädestä pitäen kuljetti minua kirkossa! Tänä aamuna siis pääsin osallistumaan liturgiaan ja tulipahan taas laulettua muun kirkkokansan mukana Herran rukous, suomeksi tietenkin!

 

Koska netti täällä toimii vallan mainiosti, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja varasin jo petipaikan itselleni sekä Habarovskista että Vladivostokista. Tällä kertaa hostelleista, koska hotellihinnat ovat kohtuukorkeat. Lomakausi on jo pikkuhiljaa käynnistynyt täälläkin päin ja molemmat kaupungit tuntuvat olevan varsin suosittuja matkailukohteita.

 

Mikäli matka jatkuu kuten tähänkin asti – ilman suurempia ongelmia – kuulette matkastani seuraavan kerran jo lähes auringonnousun tuntumasta Habarovskista!

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: