Lähtökohtana teoria

Matka motoristiksi
Missä vaiheessa autoilijan ajatukset muuttuvat motoristin ajatuksiksi? Teoriaopetus herätti monenlaisia ajatuksia huomiokyvystä, turvallisuudesta ja oppimisesta. Kuvat, videot ja moottoripyöristä keskustelu saavat sormet syyhyämään, enkä malta odottaa ajamaan pääsemistä.

Eilen olin ensimmäisellä teoriatunnillani. Koska olen periaatteessa edelleen koulunpenkissä, vaikkakin akateemisella sellaisella, istumalihakset ovat tottuneet opetuksen kuuntelemiseen. Kuusitoista- ja kahdeksantoistavuotiaiden joukossa olo tuntui hieman vanhalta, ja olin hieman yllättynyt, ettei moottoripyöräkorttia minun lisäksi ollut hankkimassa kuin yksi ehkä suurinpiirtein itseni ikäinen henkilö. Ehkä nuorten joukossa moottoripyöräkortin hankkiminen herättää sen verran enemmän innokkuutta, että he aktivoituvat autokouluun aiemmin keväällä?

A-kortin suoritan Pirkkalan Liikennekoulussa, joka on toiminut vuodesta 1978. Koulutusta vetää Tony, joka on SMoK ry:n kouluttaja ja olen kuullut, että hän on todella pätevä tyyppi. Sellaisen vaikutelman sain itsekin ensimmäisen teoriatunnin perusteella. Hän kertoo asiantuntevasti ja kiinnostavasi maustaen opetusta kertomuksilla ja huumorilla. Hän tietää miten saada saada porukan nauramaan, mutta osaa myös vakavasti kertoa moottoripyöräilyn vaaroista vetäen koko luokan haudanvakavaksi.

Tony aloitti tunnin kysymällä miten moottoripyöräily eroaa autolla tai mopolla ajamisesta. Tunnin edetessä tajusin, etten olisi osannut nimetä läheskään kaikkia eroja. Jotkin asiat olivat ennestään tuttuja autolla ajosta, mutta paljon oli myös sellaista, mitä oivalsin Tonyn kertomusten perusteella. Yksi oppilaista totesi, että moottoripyörä vie vähemmän tilaa liikenteessä kuin auto. Monet, itseni mukaanlukien, varmaan yllättyivät siitä, ettei se pidä paikkaansa. Moottoripyörä tarvitsee itse asiassa vähintään saman verran tilaa kaistalla kuin auto, ainakin sivuttaissuunnassa, sillä pyörää käännetään kallistamalla. Ajokaistalla olevat esteet vaikuttavat myös sivuttaiseen liikkumiseen ajokaistalla. Tiellä olevat epätasaisuudet ja rojut voi autoilijan näkökulmasta sijoittaa sopivasti renkaiden väliin, kun taas moottoripyörälla asiat joutuu tekemään toisin. Raatoja, rojuja ja railoja on väistettävä. Syksyiset lehdet, pikikorjaukset ja seepraraidat ovat liukkaita. Kun autoiljoiden perussääntönä on, ettei poroa tai peuraa pienempää saa väistää, moottoripyörällä voi olla vaarallista ajaa jopa sammakon yli. Tony kertoi tosin mielenkiintoisen tarinan siitä, kuinka matkalla Nuorgamiin motoristi oli ajanut poron läpi. Kirjaimellisesti. Poro oli haljennut kahtia ja motoristi oli jatkanut pysähtymättä matkaansa. Pyörä oli iso matkapyörä kaikkine katteineen päivineen ja poro oli vain pieni vasa. Satoja ja tuhansia poroja nähneenä mietiskelin kuitenkin, olisiko tarinassa lie ollut lapin lisää...

Motoristin on kiinnitettävä huomiota osittain muihin asioihin kuin autoilijan. Kuolleet kulmat, tien kunto ja ajolinjat ovat moottoripyöräilyn kannalta erittäin merkittäviä. Autoilijana olen tottunut havainnoimaan valikoidusti liikennettä, mutta odotan mielenkiinnolla sitä, miten havainnointikykyni muuttuu ja mihin asioihin kiinnitän huomiota motoristina. Yhdessä oppimateriaalin diassa oli suurella tekstillä: "Älä aja autojen välistä". Naurahdin mielessäni Bikessa olleille jutuille, joissa puhutaan siitä, kuinka kätevä jollain tietyllä pyörällä on risteillä aamuruuhkassa jonojen ohi. Veikkaisin kuitenkin, että Tukholmassa aamuruuhka tarkoittaa jotain muuta kuin vaikkapa Tampereella.

Puhuimme myös moottoripyöräonnettomuuksien syistä. Useissa auton ja moottoripyörän yhteentörmäyksissä autoilijat väittävät, etteivät huomanneet moottoripyörää. Mistä tämä johtuu? Ensinnäkin autoilijat ovat suuren osan vuodesta tottuneet siihen, ettei liikenteessä ole lainkaan moottoripyöriä. Moottoripyörä on kooltaan autoa pienempi ja jää helposti kuolleisiin kulmiin. Ajovalot eivät välttämättä ole riittävät ja ajovarusteet saattavat sulautua liian hyvin ympäristöön. Tästä tuli mieleeni Biken koeajot, joista suuressa osassa käytetään kirkkaan neonvärisiä ajopukuja. Sellaiset herättävät taatusti huomiota, mutta niitä ei kuitenkaan välttämättä tee mieli pitää arkiajossa... Onneksi tämän kevään trendivärit ovat kirkkaita. Ainakin katumuodin osalta, moottoripyörämuodista en osaa sanoa. En itse tosin ehkä koe oloani luontevaksi neonväreissä. Turvalliset ajovarusteet ja tyylikäs pukeutuminen eivät kuitenkaan välttämättä ole toisiaan poissulkevia asioita...

Viime viikonloppuna opetusmateriaalia lukiessani tuskastelin mielessäni tekniikka-asioita ja ah, niin ihania fysiikan lakeja. Työssäni Bikessa olen oppinut paljon moottoripyöristä, mutta lähinnä teorian tasolla. Fysiikan ilmiöiden oppiminen ja teknisten asioiden tajuaminen käytännössä tuntuu hankalalta. Olen kuitenkin aina ollut parempi oppimaan käytännön kautta, ja tarvitsisinkin sen pyörän koko ajan siihen viereen, jotta voisin testata ohjeita heti käytännössä. Osa tuskastumisesta johtuikin varmaan juuri siitä, että palan halusta päästä ajamaan ja opettelemaan. Olen alkanut ymmärtää motoristien puheita piinaavan pitkästä talvesta ja lyhyestä kaudesta. Eilisen lumimyräkän jälkeen lunta riittää taas varmaan vappuun saakka ja ajotuntien aloitus siirtyi sujuvasti tuonnemmaksi. Kesä tuo mukanaan monenlaista tapahtumaa, enkä malta odottaa, että pääsen kokeilemaan monenlaisia pyöriä eri ajoalustoilla. Helmikuun MP-12-näyttelystä bongasin itseäni erittäin paljon miellyttävän pyörän, mutta malli jääköön toistaiseksi salaisuudeksi. Ennen oman pyörän hankkimista haluan tutustua erityyppisiin pyöriin, jotta saisin selvitettyä itselleni mikä kiinnostaa, ja mikä on juuri minulle sopiva pyörä. Tällä hetkellä nimittäin kaikki kiinnostaa...

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: