Hallintaa ja väistöliikkeitä

Matka motoristiksi
Teoria on pulkassa. Nyt vain teoriakokeeseen ja ajotunneille. Kesä lähestyy ja polte päästä puikkoihin ja tien päälle vain kasvaa.

Olin hiljattain toisella ja viimeisellä teoriatunnillani. B-kortin omaavalta vaaditaan kuusi tuntia teoriaopetusta A-korttia suoritettaessa. Pirkkala ja Tampere (ja ehkä myöt muut lähikunnat) tekevät yhteistyötä teoriaopetuksen järjestämisessä. Tämän vuoksi toinen teoriatunti pidettiin Kalevan A-C-salissa, joten en joutunut menemään Pirkkalaan. Opetuksesta vastasi Hannu Sihvo, joka oli myös alkuvuodesta Biken kanssa koeajoa tekemässä Espanjassa. Tunnilla oli huomattavasti enemmän väkeä kuin Pirkkalassa pidetyllä tunnilla, mikä tuntui hieman hassulta. Suoritin B-kortin aikoinaan kotipaikkakunnallani ja teoriatunneilla kävi joku seitsemän tai kahdeksan henkeä. Pikkupaikkakunnan etuja… Juttelin Hannun kanssa ja tiedustelin onko tavallista, että on niin paljon porukkaa. Hänen mukaansa väkeä on yleensäkin paljon, mutta että tänä vuonna tulevan vuoden ajokorttiuudistus näkyy selvästi väkimäärän kasvussa.

Väki oli sekalaista ja ikähaarukka laajempi kuin Pirkkalassa. Nuorimmat näyttivät olevan kuusitoistakesäisiä ja taisi siellä jokunen lähes nelikymppinenkin olla. Tunnin alkaessa Hannu on selvästi innostunut ja hänen silmänsä kiiltävät. Hän pohjustaa tunnin kertomalla, että A-luokkaa suorittavat yleensä jakautuvat muutamaan ryhmään. Suurimpia ryhmiä ovat "olen pitkään haaveillut moottoripyöräkortista ja pääsin nyt vihdoin toteuttamaan sitä" sekä " ostin jo pyörän, nyt sillä pitäisi myös saada ajaa". Lisäksi monet moottoripyöräkorttia suorittavat naiset ovat tilanteessa, että he ovat kyllästyneet aina vain istumaan kyydissä ja haluavat itse päästä ajamaan. Olin pääsiäisenä Levillä, jossa yksi kaveri pyyteli kovasti ensi kesänä mukaan moottoripyöräreissulle kysymällä "lähdetkö kyytiin?". Totesin hänelle, että "minuahan ei kyytin saa. Jos reissuun lähdetään, niin haluan itse olla puikoissa." Koen kuitenkin kuuluvani pikemmin pitkäaikaisten haaveiden ryhmään.

Hannu kertoi, että moottoripyöräily on harrastuksena vankassa kasvussa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2000 Suomessa oli 90 000 rekisteröityä pyörää, kun vuoteen 2011 mennessä luku oli kasvanyt lähes 237 000 moottoripyörään. Harrastustuksen kasvun myötä luonnollisesti myös liikenneonnettomuuksien määrä on kasvanut. Onnettomuudet ovat enimmäkseen kuolonkolareita ja yksittäisvahinkoja. Suurimmat ongelmat moottoripyörän hallinnassa ovat kääntyminen sekä pysähtyminen, ja nämä ovatkin monien onnettomuuksien syinä.

Tunnilla keskustelimme siitä, mikä erottaa moottoripyöräkortin muista ajokorttiluokista. Todettiin, että motoristeja yhdistää tunteet harrastusta kohtaan. Hannu mainitsi, että A-luokan teoriatunneilla harvoin näkee tylsistyneitä ilmeitä. Porukka on innostunutta ja tulee mielellään paikalle. Eikä mikään ihme. Moottoripyörät ovat tehokkaita ja nopeita laitteita, joita on hauska käyttää, jos niitä osaa käyttää. Hannu totesikin, että pyörä itsessään ei ole vaarallinen, vaan vaarallisin laite on kypärän sisällä. Tehokkaasti kulkevan laitteen kanssa on pystyttävä pysymään nahoissaan. On myös usein alistuttava siihen, että moottoripyörä on liikenteessä heikompi osapuoli.

Luentokalvojen ensimmäisellä dialla oli toteamus: "Moottoripyörällä ajaminen on erikoistehtävä". Tällä halutaan todennäköisesti tuoda esiin, että moottoripyörän ajaminen vaatii enemmän ja erilaisia taitoja kuin muilla ajoneuvoilla ajaminen. Hannu toi esille, ettei moottoripyöräilijä ole koskaan kouluttautunut valmiiksi. Jopa kokenut motoristi on ruosteessa pitkän talven jälkeen ja hänen on harjoiteltava moottoripyörän hallintaa. Hannu kertoi monen motoristin käyvän keväisin ja alkukesästä koulutuksessa, jossa kerrataan pyörän käsittelyä.

Pyörän hallinnan lisäksi on osattava pitää pyörä ajokunnossa. Tässä kohdassa totesin helpottuneena kuinka onnellinen olen siitä, että olen Bikessa töissä. Opin yhä joka päivä uutta asiaa moottoripyöristä. Sitten kun hankin oman pyörän, ympärilläni on päivittäin ihmisiä, joilta voi kysyä neuvoa kaikenmaailman asioissa. Ajoonlähtötarkastus tuntui melko yksinkertaiselta, mutta muut asiat vaikuttavat hieman monimutkaisemmilta. Olen kuitenkin nopea oppimaan, joten uskon vakaasti, että tulevan vuoden aikana minusta kehittyy jo perustason motoristi. Pyörän valinta toki myös vaikuttaa kehityksen suuntaan. En vielä tiedä minkä lajin motoristi minusta tulee, mutta odotan innolla, että pääsen kokeilemaan erilaisia pyöriä. Sellainen kutina on kuitenkin, että suuntaus mahdollisesti menee enduroon tai kyykkyyn. Mutta se jää nähtäväksi.

Ennen teoriatuntia kävin ajamassa ensimmäisen ajotuntini. Suuntasimme Tonyn kanssa Pirkkalan parkkikselle Kawasaki ER-6:n kanssa. Tuntui hienolta istua oikeasti toimivan pyörän selkään. Enoni Suzukilla aikoinaan mökkiteillä ajellessani vaihteiden kanssa joutui taistelemaan tuskissaan. ER-6 kulkee vaivattomasti ja pehmeästi vanhaan Suzukiin verrattuna. Tony totesi teoriatunnilla, että "jokainen osaa ajaa nopeasti, mutta hitaasti ajaminen on taitolaji". Ymmärsin nyt kuinka hyvin tämä pitää paikkaansa. Raskaan pyörän kääntäminen ja ryömittäminen vaatii taitoa ja keskittymistä. Harjoittelin lisäksi pujottelua, ja kaikki alkoi pikkuhiljaa sujua paremmin ja itsevarmuus kasvoi. Ainoa huono juttu oli, että myös kuume kasvoi. Tai no, ehkä se ei sinänsä ole huono juttu. Vielä pitää silti viikon malttaa seuraavaan tuntiin ja sillä aikaa kelit senkun paranevat.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: