Toukokuun keväisenä päivänä oli aika luopua Genericistä ja testata aivan erityyppistä pyörää: kyykkyä.

Ulkonäöstä voin mainita sen heti alkuun, että se on erittäin sporttinen, niin kuin tämän tyypin pyörän kuuluukin olla. Pyörän ulkonäköä piristävät tuplaparkit, eli pyörän ajovaloumpion sivuilla on pienet parkkiumpiot, joissa molemmissa palavat jatkuvasti parkit. Itse ajovalo on perinteisen näköinen ja valoteho on riittävä. Ei niin yleinen oranssi väri tuo persoonallisen vivahduksen tarrojen peittämään pyörään. Myös vanteet ovat maalattu oransseiksi, mutta tuovat mieleeni syystä tai toisesta halvan mielikuvan. Mielestäni oranssi metallivärinä olisi sopinut paremmin vanteisiin, mutta kehuja ei kerää vanteiden rakennekaan. CBR 125 on kehittynyt ulkonäössään huomattavasti vanhemmasta mallistaan. Vanha malli näytti todella ''mopomaiselta'', johtuen erittäin kapeasta tankista ja kapeasta takapyörästä. Nämä tyylimokat on onneksi korjattu uudessa mallissa, ja CBR oikeasti näyttääkin kevarilta, tai jopa moottoripyörältä, eikä mopolta.

Pyörienvaihtotilaisuudesta kotia kohti moottoritietä huristellessani, alkoi kyykyn edut tuntua. Genericillä vaihtotilaisuuteen tullessani sain kärsiä suuresta riepottelevasta ilmanvastuksesta. Genericissä on suurinpiirtein yhtä paljon tehoa, kuin Genericin TR:ssä, mutta huippunopeus jää Genericissä noin 15 km/h alhaisemmaksi, joka johtuu pääasiassa katetun CBR:n vähäisestä ilmanvastuksesta. Generic kulki max 105 km/h, kun taas CBR ylsi jopa 120 km/h nopeuteen. Tämä 15 km/h nopeusero saattaa vaikuttaa mitättömältä, mutta kevarille sen on lähes elämän ja kuoleman kysymys mukavuuden suhteen moottoritieajossa. CBR:llä tunsi olevansa osa liikennettä, eikä liikkuva hidastetöyssy.

Ylipäätänsä CBR on hyvä pyörä, josta en ole vielä näiden 600 kilometrin aikana löytänyt mitään vikaa ja puutteitakaan pyörässä ei ole kuin vain yksi: ensimmäisen vaihteen lyhyys. Neliventtiilisellä kannella varustettu nelitahtimoottori vaatii huomattavasti kierroksia koko tehonsa irti repimiseen ja tämä tarkoittaa suunnattomia kierroksia liikkeelle lähtiessä, koska 2. vaihdetta ei viitsi kytkeä pyörän heti liikkeelle lähdettyä, koska näin tehdessä joutuu kiihdyttämään alaväännöllä, jota tässä moottorissa ei todellakaan ole liikaa. 2. vaihteelle päästyä meno rauhoittuu, kun kaasua pystyy antaa jo hieman enemmän, ilman että kone huutaa hoosiannaa ja ihmiset tuijottavat.
CBR:n yleistuntuma on erittäin hyvä. Jarrut ovat tehokkaat (toisin kuin Genericissä), pyörä on vakaa ajettava, sähkölaitteiden nappulat ovat fiksuilla paikoilla, jousitus toimii sopivalla vastuksella katukäytössä, penkki on hyvin muotoiltu mukavuuden kannalta ja ennen kaikkea PEHMEÄ. Ajoasento on mukava ja kääntösäde riittävä.
Yhteenvetona sanottakoon se, että CBR on luotettava ja hyvin suunniteltu vaihtoehto kenelle tahansa, jolle 125cc nelaripiikin tehot vain riittävät. Cebarissa on ison pyörän fiilistä! Olen ollut todella tyytyväinen päästyäni ajamaan Cebarilla


Asiaa ajovarusteista

Testin alussa sain käyttööni Heldin ajovarusteet Lazerin kypärää lukuunottamatta. Tässä hieman fiiliksiä lähes 2000km niitä käytettyäni.

Kypärä (Lazer): Lazerin kypärä on peruspotta. Sen paino on perusluokkaa ja ulkonäkö on tyylikäs. Kypärän sisukset on iholle miellyttävät ja kypärä istuu hyvin päähän. Ei kutita, eikä purista! Pyörästä löytyy monenlaisia ominaisuuksia, kuten tuuletusreiät (4 päällä ja yksi edessä) ja ajossa aktivoitava tummennettu linssi kirkkautta varten. Nämä ominaisuudet ajavat asiansa niin kuin pitääkin.

Takki (Held): Heldin takki on ulkonäöltään hillitty kaksivärinen (musta ja oranssit viivat). Se istuu hyvin päälle ja tarjoaa mainion tuulensuojan. Takin sisältä löytyy irroitettava vuori, jonka irroittamalla takin voi muuntaan kevään/syksyn viileydestä kesän lämpöön sopivaksi. Takille täytyy kuitenkin antaa miinus huonoista taskujen vetoketjuista. Oikeanpuolista taskua en ole voinut käyttää ollenkaan, koska se menee ns. vinoon jatkuvasti, ja aukeaa itsestään sen vuoksi. Vasen tasku taas menee helposti kiinni, JOS taskua ympäröivää kangasta pitää suorassa. Itse takin päävetoketju (keskellä), on hoitanut hommansa.

Housut (Held): Housuista ei ole mitään valittamista. Ne ovat todella lämpimät. Ulkonäöstä sen verran, että ne ovat mustat ja takataskussa lukee vaalean harmaalla HELD ja joitain mallikoodeja. Ei mitään hurrattavaa, mutta eikös se niin mene, että yksinkertainen on kaunista?

Hanskat (Held): Hanskat ovat mallia perus. Pienet suojatoppaukset sormissa ja väriskaala vaihtelee mustan ja harmaan välillä. Istuvat käteen hyvin. Nämä hanskat ovat ''keskilämpimät'', eli sopivat OK hyvin vähän joka vuodenaikaan. Vasemman käden hanskan etusormessa on pieni kuminen pyyhin visiirin pyyhkimiseen vedestä, mutta tästä ei ole paljoa hyötyä, joten en ole sitä käyttänyt.

Saappaat (Held): Tässä on hyvät perussaappaat, jotka pitävät veden loitolla ja näyttävät hyvältä. Nämä istuvat hyvin jalkaan ja vaihteiden vaihtaminen/jarruttaminen onnistuu luonnollisesti. En ole näitä matalissa lämpötiloissa päässyt testaamaan, mutta uskon todellakin, että nämä pitävät perunavarpaasi mukavan lämpöisinä syksyn sateissa!


Tässä oli kaikki tämänkertainen. Ei muuta kuin hyvää Jussia kaikille!

Pyörien vaihto

Pyörien vaihto oli siis 30.5. jolloin kokoonnuimme Riihimäen ABC:lle. Olin testikuskeista ensimmäisenä paikalla, kunnes vähitellen muutkin - yhtä lukuunottamatta - alkoivat lipua kohti huoltoasemaa. Eipä siinä ehtinyt kello kauaa käydä kun pyörät olivat tankattu ja jatkoimme matkaa kohti Motojyskyn (http://www.motojysky.fi/) varikkoa, tietämättämme mitä tuleman pitää.

Paikanpäällä selvisi mitä olimme tulleet tekemään. Ajamaan enduroa. Ei siinä kauaa mennyt kun oli jo suojat ja muut varusteet päällä ja olin jo KTM 125 EXC:n satulassa. Otimme varikon pihalla hetken tuntumaa pyöriin ennenkuin lähdimme ajamaan maastoon ja radalle. 

Radalta palattuamme menimme syömään ja saunaan. Ei voi muuta sanoa kuin että enduroa kannattaa kokeilla!

 

Pikkujuttuja Dukesta

Olen nyt siis hetken aikaa pyörällä pörräillyt ja tehnyt yhden hiukan pidemmänkin ajelun. Heti kun koulu oli tältä lukukaudelta ohi, suunnistin pyörällä Kuusamoon, jolloin pyörällä tuli ajettua yhteensä noin 1900km. Kuusamoon mennessä ajoin ensimmäisenä päivänä noin 500km mutkien kautta Leppävirralle, jonne jäin yöksi. Seuraavana päivänä kilsoja kertyi hiukkasen alle 600 ja saavuin perille Kuusamoon. Seuraavat kolme päivää meni Kuusamon ympäristössä ajellen, muunmuassa kävin Rukalla ihmettelemässä kun siellä on vielä yksi rinne auki. En kuitenkaan päättänyt lähteä kesälomalla laskettelemaan joten lähdin takaisin kohti majapaikkaani. Paluupäivänä ajoin 805 kilometriä, eikä muutaman tauon kanssa duken penkissä tai ajoasennossa ole mitään valittamista. ABS jarrut ovat myös mukava lisä, tosin hiekkateillä pyörää ei saa niiden kanssa pysähtymään kovin helposti. Duken kulutus on myös mukavan pieni, Kotona laskin bensakuiteista ja kilometreistä että 80km/h matka-ajossa pyörä kuluttaa alle 3l/100km. Viitostiellä satasta ajaessa pyörän oma ajotietokone näyttää alle 4l/100km, eli pyörän kulutus ei ainakaan vie yöunia. 

 

-Niklas

Kello oli tänään n. 12 päivällä kun polkaisin Husqvarnan käyntiin. Hetken aikaa kun Husse oli savutellut itsensä tarpeeksi lämpimäksi, lähdin ajamaan kohti lähellä sijaitsevia hiekkamonttuja. Kun pääsin perille, ihastelin hetken paikkaa ja nousin taas satulaan. Polkaistuani pyörän käyntiin, kaasuttelin hetken aikaa ympäriinsä kunnes päätin kokeilla hieman jyrkempää mäkeä. Siitä ei Husqvarna meinannut enää nousta, johtuen siitä, että pyörässä on kadulle tarkoitetut nakit. Nappularenkailla mäki ei olisi ollut minkäänlainen este.

 

Kun olin tarpeeksi kauan ajellut montulla, olin lähdössä pois, mutta huomattuani kivannäköisen polun joka johti metsään, päätin että käyn kokeilemassa miten husse suoriutuu pienestä metsäpätkästä. Tuli taas todettua että kaasun vääntämisellä ei ole mitään vaikutusta nopeuteen, mutta kuusenneulasten ja saven lentämiseen kylläkin. Kun olin polkua jonkin aikaa ajanut niin se päättyi ja käännyin takaisin. Kävin vielä montulla jonka jälkeen lähdin kotia kohti.

 

Kotiin päästyäni tulin siihen tulokseen että se pikku metsäpolku laittoi pyörän pesukuntoon. Katsoin samalla kilometrit pyörän mittarista ja niitä näyttää olevan kertynyt reippaasti yli 2000!

 

-Niklas

Turun moottorikerho (TMK) järjesti viime viikonloppuna 25.-26.5.2013 Turun Artukaisissa supercrossin ja supermoton sm-kisat. Kisat toteutettiin seura- ja talkootyönä. MM-sarjaa kiertävä Harri Kullas otti myös osaa kisoihin ja ajoi omat lähtönsä lauantaina, itse pääsin paikalle vasta sunnuntaina. Sunnuntai päivällä 26.5.2013 lähdin Turun HK-areenalle. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin, ei kuitenkaan liian kuuma. Saavuin paikalle klo 13:00 aikoihin. Lähdin etsimään heti ensimmäiseksi Jargen tallia. Etsiessäni Jargen tallia jäin vähän väliä ihastelemaan muiden tallien pyöriä. Eniten huomioni kiinnittyi yhteen Apriliaan, jossa oli tupla Devilin äänenvaimentimet, lienee maksanut lähemmäs 2000e ja kyllä lähti hyvät äänet! Löydettyäni Jargen tallin vaihdoimme kuulumiset ja puhuimme tulevista tapahtumista. Rupattelun jälkeen lähdin katsomaan supercrossia. Ensimmänen lähtö, jonka ehdin nähdä oli MXB:n toinen alkuerä. Arvioin radan hyvin haastavaksi ja varsinkin lähtösuoran ensimmäisessä mutkassa tapahtui monta kaatumista. Ei pelkästään lähdössä vaan keskellä kisaakin. Lähtösuoran jälkeen tuli 90 asteen käännös vasemmalle, jota seurasi heti hyppyri josta hypättiin (tai yritettiin hypätä) tasanteelle. Hyppyrin ramppi oli kuitenkin niin epätasainen, että monikaan ei päässyt tasanteelle hyppäämällä ja sitä yrittäessään useimmat kaatuivat. Rata oli ehkä hieman liian haastava varsinkin MXJ sarjassa ajaville. Kello 15:00 aikaan siirryin seuraamaan supermotoa. Ensin ajettiin Suomen Cup Openin ensimmäinen erä (15min + 2krs), jossa Jargekin ajoi. Matkaan lähti mielestäni 17 kilpailijaa ja kaikki pääsivät maaliin. Katsellessani kilpailua tuli sellainen olo, että olisin itsekin halunnut mennä mukaan ajamaan. Numerolla 999 ajava Perttu Martikainen voitti lähdön. Heti perään ajettiin SM S1 ensimmäinen erä (15min + 2krs). Tässä sarjassa ajoivat ns. kovemmat kuskit. Mutkiin tultaessa useimmat jarruttivat hienon näköisesti perä luisussa. Keskeytyksiltä ei tässä lähdössä vältytty. Kaksi joutui keskeyttämään pyörän mentyä rikki. Toinen näistä oli aikaisemmin ihastelemani Aprilia, josta nyt roikkui toinen äänenvaimennin takapyörää vasten. Kello 17:20 ajettiin Suomen Cup Openin toinen erä. Jälleen voittoon ajoi Perttu Martikainen. Toiseksi tuli Numerolla 149 ja Ainoalla 250-kuutioisella, Miska Vuoren lisäksi, ajava Jere Lipponen. Näitä kahta 250-kuutioista lukuunottamatta kaikki ajoivat 450-kuutioisilla. Samalla kaavalla ajettiin heti perään SM S1 toinen erä. Parin kierroksen jälkeen taivaalta alkoi tippua muutamia vesipisaroita, mutta ei sen isompaa vesisadetta onneksi tullut. Tälläkin kerralla kisassa ainakin yhdestä pyörästä vääntyi tanko ja joutui jättämään kisan kesken. SM S1 oli päivän viimeinen lähtö. Tapahtumasta jäi hyvä mieli, varmasti niin yleisölle kuin järjestäjillekin. Toivottavasti tällaisia kisoja järjestetään tulevaisuudessakin. Toivottavasti myös suuri yleisö löytäisi tapahtuman. Reisussa olin tietenkin Honda CBR 125R:llä, joka on tähän asti toiminut moitteettomasti. Honda kävi pari viikkoa sitten 1000km huollossa Bike Worldissä, jossa kaikki sujui hyvin ja palvelu oli ystävällistä. -Oula

Sain tiistaina Jargelta vinkin 16:00 alkavista ajokauden avajaisista Mustalahdessa. Vapaapäivää viettävänä Lietsulaisena paikalle saapuminen ei ollut ongelma. Puin ajotakin, hanskat ja kypärän päälleni ja starttasin Genericin. Ei kauaa mennyt, kun Mustalahti jo häämötti näkyvissä. Suuren neljänruuhkan vuoksi satamaan oli vaikea päästä kääntymään, joten tein pienehkön kiertolenkin ja pääsin lopulta perille. Tulin juuri sopivaan aikaan ja sain pysäköityä pyöräni tuoreeseen riviin ilman vaivaa. Ei mennyt kauaa, kun rivi oli täynnä ja motoristien parkkipaikkojen etsiminen muuttui todelliseksi metsästämiseksi. Sataman parkkialue alkoi käydä todella ahtaaksi.

 

Genericin pysäköityäni oli aika käydä tutustumaan tapahtumaan. Aurinko paistoi reippaasti, joten vaihdoin ajotakin reppuun kameran paikalle. Kameralle nimittäin tuli paljon käyttöä. Parkkialueelta pois päästyäni silmääni osui tienpuoleisella sivulla olevat MP-liikkeiden teltat. Motokeitaan tutut myyjät Lielahden liikeestä juttelivat motoristien kanssa, heidän ihaillessaan liikkeen paikalle tuomia KTM moottoripyöriä. Tapahtumasta löytyivät myös Bike Teamin, Bike Worldin, R.M Heinon ja YamahaCenterin teltat. R.M Heino tarjosi mahdollisuutta koeajaa osaa pyöristään. Taisinpa nähdä eräällä teltalla myös kypäräpuhelimia myynnissä! Näin myös Jargen, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanasen. Harmitteli vain kun ei päässyt paikalle prätkällään!

 

Aluetta tutkiessani kuuntelin kaiuttimista kuuluvia paikanpäällä tapahtuvia liikkeiden edustajien ja myös kanssamotoristien haastatteluja. Korvaani myös kantautui juttua mopokilpailusta. Ei mistään kiihdytyskisasta, vaan vanhojen mopojen ''kauneusnäyttelystä''. Lähdin samantien kyseistä kilpailualuetta etsimään ja sataman keskeltä sen löysinkin. Kisassa oli mukana erilaisia vanhoja mopoja. Ei vain museokuntoisia, vaan kyllä sieltä ainakin yksi Tunturi, johon oli lisäilty hieman uudempaa osaa, kuten numerokilpi ja SM-lokari, löytyi. Jokainen sai äänestää mieluisintaan mopoa.

 

Tietyin väliajoin veden tuntumassa järjestettiin pelastusnäytöksiä. 18:00 alkoi seuraavanlainen pelastusnäytös:

Vasemmalta saapui soutuvene, jossa oli kolme miestä. Kahdella heistä oli pelastusliivit, ja yhdellä ei ollut niitä ollenkaan. Miehet näyttelivät tyypillisiä juopuneita veneilijöitä. He nousivat veneessään seisomaan ja alkoivat hieman töniä toisiaan. Ei kauaa mennyt, kun juopuneet veneilijät menettivät tasapainonsa ja kaatuivat veteen. Pelastusliivitön mies pyörtyi ja pelastusliivilliset käänsivät kasvot pohjaan päin pyörtyneen miehen oikein päin ja pitivät hänen päätään pinnalla. Hetken päästä pelastusvene saapui paikalle ja nostivat veneilijät turvaan (pyörtyneen tietenkin ensin). Kun miehet olivat turvallisesti ammattilaisten hallussa, saapui lääkintävene paikalle, jonka oli tarkoitus antaa ensiapua veneilijöille.

 

Esityksen jälkeen aloin siirtyä pyöräni luokse. Matkalla ihailin Mobilian automuseon lava-autoa. Pyörälle päästyäni en päässytkään lähtemään, koska minun oli aivan pakko jäädä ihailemaan paikalle ohitseni meneviä moottoripyöriä. Paikalla oli todella paljon customeita. Paikalta löytyi customeiden lisäksi paljon kyykkyjä, nakuja, museopyöriä, matkaenduroja ja jonkin verran myös supermotoja, enduroja ja skoottereita. Löytyi paikalta myös muutama mopo ja moposkootteri.

 

Noin puolisen tuntia moottoripyörien jatkuvaa virtaa katseltuani oli aika lähteä Bilteman kautta kotia kohti. Kuten jo aiemmin mainitsin, oli parkkipaikan etsiminen loppua kohti todellista metsästystä. Eräs juuri paikalle saapunut motoristi ajoi viereeni ja kysyi olenko lähdössä (olin laittamassa ajokamppeita päälleni), että saisiko paikkani. Siinä sitten laitoin kamppeet päälleni ja lähdin kotia kohti ja taas yksi motoristi pääsi nauttimaan tästä hienosta ja yhteishenkeä kohottavasta motoristien kokoontumisesta!

 

Tästä linkistä pääset galleriaan, jossa on tapahtumasta ottamiani kuvia:

http://www.bike.fi/user/11166/gallery/25748

Viikonloppuna on järjestetty monenlaisia prätkätapahtumia; Bike Worldissa oli perjantaista lauantaihin Ottopäivät, AllRightissa perjantaista vielä sunnuntaihin Hemmon päivät ja Malmillakin lauantain ajan Air & Motor Show Live. Kävin itse tutustumassa lauantaina kaverini Janitan kanssa Bike Worldin Ottopäiviin sekä AllRightin Hemmon päiviin. Mitään aikaisempaa tietoa tai kokemusta ei meillä kummallakaan ollut kyseisistä tapahtumista, joten nyt olemme kokemuksen rikkaampia.

 

Ottopäivät olivat ensimmäisenä lauantaina ohjelmassa, ja siellä käväistiin heti aamupäivästä. Ainakin aamupäivällä meno oli melko rauhallista ja väkeä hieman vähänlaisesti. Liekö epävakaa sää saanut ihmiset jättämään tapahtuman väliin? Kuitenkin, Ottopäivillä oli siis mahdollista testata erilaisia moottoripyöriä ja jopa kortittomilla oli pääsy kokeilemaan moottoripyöriä ajo-opettajien valvonnassa. Ilmeisesti kortittomat eivät joko olleet tietoisia prätkien testauksesta tai kaikilta kiinnostuneilta löytyi jo kortti, sillä testialueella ei näkynyt yhtään innokasta testaajaa. Viereisellä hiekka-alueella näytti olevan myös paikka, jossa sai testata mönkijöitä, ja siellä näkyi muutama innokas testaaja. Ottopäivillä oli myös mahdollista saada autokouluilta infoa moottoripyöräkursseista ja kortin suorittamisesta. Tapahtumassa esillä oli myös mopoautoja sekä muutamia veneitä. Prätkiä testaamassa näytti kaiken hiljaisuuden keskellä kuitenkin olevan motoristeja, ja varmasti tämä testausmahdollisuus on hyödyllinen niin Bike Worldille kuin mahdollisille tuleville ostajillekin. Kaikkien näiden prätkien vastapainona oli myös nälkäisille tarjottavaa ja pihassa nökötti myös lava, jonka esiintyjä kuitenkin ilmeisesti esiintyi vasta myöhemmin. Kaiken kaikkiaan fiksu tapahtuma, jossa pääsee testaamaan erilaisia prätkiä. Kannattaa ehdottomasti käydä ensi vuonna tutustumassa.

 

Toinen rasti reitillämme oli AllRightin Hemmon päivät, joissa näkyikin enemmän motoristeja sekä muita kiinnostuneita. Tarjolla oli hidasajokilpailua (näytti ihan järjettömän vaikealta, ei ajettu mitään tavallista suoraa), tasarahatelttaa, kaikenlaista muuta rekvisiittaa (kuten ruumisarkku??) sekä eri prätkämerkkien telttoja. Tasarahateltassa oli kaikenlaista hyödyllistä prätkäilijän vaatetta ja varustetta ja hyviä tarjouksia löytyi myös sisältä liikkeestä. Alussa mainitussa hidasajokilpailussa oli palkintona muistaakseni ajopuku, jonka viikonlopun hitain saisi. Hidasajossa tarkoituksena oli pujotella renkaiden välistä maaliin, joten se ei todellakaan ollut samanlainen kuin käsittelykokeen hidasajotehtävä. Ruumisarkkuun oli kieltämättä hienosti maalattu liekkejä mustalle pinnalle, ja se oli kyseisen osaston mainos, mutta tuntui silti hieman erikoiselta. Merkeistä ainakin BMW, Kawasaki ja Peugeot oli esillä ulkona. Yleisesti tästä tapahtumasta jäi positiivinen kuva, sillä tarjolla oli paljon tarjouksia. Paikalla oli myös paljon porukkaa, joka toi tapahtumaan eloa.

 

Loppuun vielä kuulumisia Dukesta. Janita yhtyi aikaisempiin mielipiteisiin siitä, että Duken takaistuin on pieni ja huonosti pitävä. Alkukiihdytyksessä kannattaa kyytiläisen olla tarkkana, sillä takana saattaa ilmeisesti helposti menettää tasapainon. Tämä tuli todettua tällä reissulla, sillä normaalissa alkukiihdytyksessä takapenkiltä kuului kiljahdus ja silmäkulmasta näin kuinka Janitan jalka heilahti. Hemmon päivillä kuitenkin todettiin, että jos kyytiläiseen sitoisi ilmapallon, olisi pudonnut takapenkkiläinen helpommin löydettävissä. Tuo takapenkiltä putoaminen ei tunnu kivalta ajatukselta, joten asia olisi turvallisuuden vuoksi hyvä tsekata. Maanantaina Duke pääsee käymään tonnin huollossa KTM Nordicilla, joten katsotaan saako siitä jotakin kirjotettavaa.

 

Samalla matkalla tuli testattua myös testikypärää (agv:n kypärä) toisenkin henkilön päähän. Janitan kokemukset kypärästä olivat aikalailla samanlaisia kuin itsellänikin tähän asti. Kypärästä saa mukavat painautumat sekä pienen päänsäryn, jos sitä käyttää liian pitkissä erissä. Kotimatkalla jouduttiin jopa pysähtymään ja vaihtamaan kypäriä keskenään. Koon pitäisi olla oikea, sillä oma kypärä on samankokoinen. Kuitenkin tuntuu, että agv:n kypärän (sen reunan, joka tulee otsaa vasten) pehmuste on jotenkin puutteellinen? Reuna painaa otsaan hienon saumakuvion sekä aiheuttaa epämukavan olon ajaessa. Muuten ainakin kypärän ulkonäköä on pakko kehua, sillä se on virtaviivaisen- ja hyvännäköinen.

Olen 16-vuotias poika Keravalta ja opiskelen Tuusulassa Hyrylän lukiossa ensimmäistä vuotta. Olen n.180 cm ja 75kg. Harrastuksena on puulaakijalkapallo ja cruisingeissa käyminen. Kiinnostus kaksipyöräisiin alkoi jo pienenä, koska isä on moottoripyörämiehiä. A1 -kortin ajoin viime vuoden syksyllä ja toistaiseksi omaa pyörää ei vielä ole. 

 

Ensimmäiset 1000 kilometriä Husqvarnan puikoissa on sujunut hyvin. Kehuttavaa löytyisi vaikka kuinka pitkälle mutta mainittakoon tässä vain muutama;

-Moottori on 2-tahtinen eli luotettava ja kiidättää ripeästi vauhtiin.

-Jousitus on älyttömän hyvä ja toimii täydellisesti, siitä pitää huolen Marzocchin keula ja Sachs:n takapamppu.

-Ajoasento on hyvä, lukuunottamatta huonoa penkkiä.

-Jarrut ovat Brembon käsialaa ja kyllä pysähtyy!

Husqvarnassa on kyllä muutakin moitittavaa kuin vain penkki;

-Peileistä näkee suurimmaksi osaksi vain hartiat.

-Valoilla näkee vain muutamaan metriin kunnolla pimeällä ajettaessa.

-Kulutus on mitä on, 2-tahtiselle moottorille maistuu soppa.

 

Husqvarnan ulkonäkö on kisainen, kyseessä onkin Husqvarna SM racing malli, joten tarrasarja peittää melkein koko pyörän. Husqvarna on melko korkea piikki, lyhyille ja lyhytjalkaisille tätä ei ole tehty. Ulkonäöstäkin löytyy moitittavaa: kilventeline ei ole ihan siroimmasta päästä, mutta kyllä se menee.

 

Yleisesti ottaen Husqvarna vaikuttaa hyvältä ja laadukkaalta kevytmoottoripyörältä.

Olen 17-vuotias tyttö Helsingistä ja opiskeluista on meneillään toinen vuosi lukiossa. Vuoden päästä pitäisi siis, toivon mukaan, valmistua ylioppilaaksi. Opiskelen pääosin fysiikkaa, kemiaa ja matikkaa ja suunnitelmissa olisikin luultavasti hakeminen tekniikkapainotteiseen kouluun. Harrastuksia ei juurikaan ole, mutta kiinnostus vanhoja autoja, varsinkin amerikkalaisia, kohtaan on suuri, johtuen osaksi suvun ja perheen sekä lähipiirin aiheuttamista vaikutteista. Perheessä myös harrastetaan drag racingiä, joten sitä tulee seurattua melko tiiviisti.

 

Kiinnostus kaksipyöräisiin alkoi muutama vuosi ennen mopoikää ja silloin alkoi armoton nettimoton selailu mopoa etsiessä. Kuitenkin 15 vuotta täytettyäni mopoksi valikoitui Cpi SM, jolla ajelin tyytyväisenä vuoden. Jo mopoa hankkiessa oli selvää, että haluan piikkikortin ja piikin, joten siihen siirtyminen oli täysin luonnollista. Aloitinkin autokoulussa kortin suorittamisen heti keväällä ja ajoin kortin harkkaluvilla. Oma pyörä, ainakin vielä tällä hetkellä, on Honda CBR vuosimallia 2012, joka on ollut tähän mennessä todella hyvä valinta. Kiinnostusta olisi piikkiä hankkiessa ollut myös Husqvarnaa kohtaan, mutta sen korkea istumakorkeus sai päätymään Hondaan.

 

Ensimmäiset kilometrit on nyt ajettu ensimmäisellä testipyörällä, joksi valikoitui KTM Duke. Pyöriä vaihdetaan aakkosjärjestyksessä, joten seuraavana vuorossa taitaa olla Generic. Ensimmäistä kertaa en Dukella aja, sillä suoritin sillä autokoulussa ajotunnit ja käsittelykokeen. Pientä tuntumaa ja ennakko-odotuksia Dukea kohtaan oli siis jo ennestään. Tosiaan, Dukella on nyt ajettu se melkein kaksi viikkoa ja tähän mennessä pyörä on toiminut, ja tulee varmasti toimimaankin, moitteettomasti.

 

Duke on ulkonäöltään varmasti yksi tyylikkäimpiä vakiopiikkejä. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin toimivan näköinen. Väritys on tässä testipyörässä KTM:lle tyypillinen oranssi, mutta pyöriä on mahdollista saada myös harmaana. Pyörän pakoputki on havaittavissa vasta hieman tarkemman tutkimisen jälkeen, sillä se jää melkein kokonaan piiloon pyörän alle. Ehkä pienen miinuksen Duke saa kilventelineen muotoilusta. En tiedä ovatko tuollaiset muoviset kilventelineet suunnittelijoiden suuressa suosiossa tällä hetkellä, sillä Hondassa on myös hieman samantyyppinen muovinen rakennelma.  

 

Duke on todella hyvä ajaa ja sen ajokorkeus on myös juuri sopiva (166 cm pitkälle varrelleni) eli varpaankärjet osuvat riittävän hyvin maahan. Kuitenkin jos penkin muotoilu olisi toisenlainen, eli se olisi tavallaan pyöreämpi, osuisi lyhyemmänkin henkilön varpaat vielä paremmin maahan. Pientä miinusta KTM:lle kytkinkahvasta, joka on turhan kaukana ohjaustangosta. Aluksi kytkimen käyttö oli hieman hankalaa, sillä kytkintä piti tavallaan kiskoa koko kädellä. Totuttelua vaati myös se, että kytkinkahva oli huomattavasti jäykempi kuin omassa pyörässäni. Kuitenkin jo muutaman sadan kilometrin jälkeen kytkimen käyttö tuntui jo tulevan selkäytimestä, joten siinäkään ei ole enää suurta ongelmaa. Miinusta tuli myös ”takapenkin” koosta, sillä 180 cm pitkä veljeni oli sitä mieltä, että takana olevalla ei ole tarpeeksi tilaa istua. Duken ajo-ominaisuudet kaksipäällä ovat kuitenkin todella hyvät. Ajettavuus pysyy hyvänä ja pyörä kulkee tarpeeksi hyvin, joten sillä voi huoletta ajaa kaksipäällä. Ajettavuus ja ajoasento ovat muutenkin Dukessa erittäin hyvät. Ns. pystyajoasento tekee ainakin itselleni pyörästä helpon ajettavan.

 

 Erityisesti plussaa Dukelle myös todella fiksusta digitaalinäytöstä, josta näkee selkeästi kaiken tarvittavan ja vielä enemmän. Näytöstä näkee mm. vaihteet ja pyörä varoittaa esim. alhaalla olevasta seisontatuesta pyörän käydessä. Hieno lisä KTM-tekijöiltä on lausahdus, joka ilmaantuu näyttöön joka kerran kun pyörä käynnistetään: ”Ready to race.”

Hieman tietoja minusta.

Olen -96 syntynyt turkulainen nuori mies. Olen 190cm pitkä ja painan 75kg. Käyn lukion ensimmäistä vuotta Turun Lyseon lukiossa. Olen 5-vuotiaasta saakka kasvanut moottoripyörien parissa ja ajanut motocrossia vuosina 2001-2007. Moottoripyöräilyn lisäksi harrastuksiin kuuluu kaveriporukan kanssa salibandyn ja biljardin pelailu.

 

Alkutapaaminen

Alkutapaaminen oli 28.4.2013 Tampereella Bike-lehden toimistolla. Tutustuimme muiden testikuskien kanssa pikaisesti, koska aikataulu oli aika täyteen buukattu. Seuraavaksi kysyttiin minkä pyörän haluaisi ensimmäiseksi. Ajattelin, että ei ole väliä, koska kaikkia niitä saa kuitenkin kokeilla. Minulle osui jäljelle jäänyt Honda CBR 125R. Pyörien jaon jälkeen alettiin sovittaa ajovarusteita. Ajotakki ja -housut osoittautuivat liian pieniksi ja ne jouduttiin lähettämään vaihdettavaksi. kengät, hanskat ja kypärä olivat kuitenkin juuri sopivat. Seuraavaksi lähdettiin testaamaan ajotaitoja Hervannan katsastusasemalle. Harjoittelun jälkeen lähdettiin takaisin toimistolle tihkusateen saattelemana. Toimistolla tehtiin vielä viimeiset paperityöt ja sitten lähdettiin kotia päin.

 

Ulkonäkö

Pyörä on mielestäni erittäin tyylikäs varsinkin repsol-värityksen kanssa. Kilventeline ja vilkut pitäisi vaihtaa sirompiin, mutta niinhän se on melkein joka pyörässä. Peilit mielestäni sopivat pyörään.

Ainoa asia mikä pistää silmään (vilkkujen ja kilventelineen lisäksi) on äänenvaimennin. Mielestäni siitä olisi saanut hienommankin näköisen. Ääntäkään siitä ei oikein tahdo lähteä.

Takavalo voisi olla ehkä vähän pienempi ja kulmikkaampi, mutta ainakin se näkyy taaksepäin.

Maski on mielestäni erittäin tyylikäs ja hyökkäävän näköinen. Valo teho on erittäin hyvä. Pimeällä moottoritiellä pitkien kanssa näkee selvästi ainakin 100m päähän. Ensimmäinen pyörä jolla olen ajanut jolla oikeasti näkee pimeällä.

Mittaristossa on viisarimittari kierrosluvuille ja digitaalinen nopeudelle. Mittaristossa on hyvää se, että siitä näkeekin jotain. Verraten oman husqvarna mittariin josta ei tahdo nähdä yhtään mitään. Mittaristo näyttää 5-8km/h liikaa nopeudesta riippuen ja se on mielestäni häiritsevää.

Pyörästä saisi vielä näyttävämmän näköisen jos vanteet olisivat vähän leveämmät, edestä ehkä 10mm ja takaata 20mm. Kaiken kaikkiaan pyörä on todella tyylikäs.

 

Suorituskyky ja ajo-ominaisuudet

Ensivaikutelmalta pyörässä on hyvä ajoasento ja penkki on pehmeä. Jo Hervannan katsastusasemalla kuitenkin huomasin, että polvet ottavat ajohousujen kanssa tankoon kiinni kun tankoa yrittää kääntää ääriasentoon. Tämän takia pyörää on hieman hankala ohjata hidasajossa. Isommissa nopeuksissa tästä ei kuitenkaan ole haittaa.

Kyytiläisten mielestä penkki on pehmeä ja on hyvä pitää kiinni, mutta jalkatapit ovat liian ylhäällä.

Jarruista ei ole mitään huonoa sanottavaa, hyvä tuntuma eikä tarvitse kiskoa liian lujaa. Takajarrussa parempi tuntuma kuin omassa hussessa.

Yksi suuri miinus on koneen suorituskyky. Erilähteistä riippuen koneessa on ilmeisesti 13.00-13.41hv sallitusta 15hv:sta. Tämä on pyörän suurin miinus. Huiput olen muna-asenossa alamäkeen saanut 144km/h mittariin ja tasasella 136km/h. Oikea nopeus lienee ollut mäessä n.135km/h ja tasasella 130km/h. CBR jää yamahan YZF-R125:lle niin kiihdytyksessä kuin huippunopeudessakin, kokeiltu on. Jos koneessa olisi sallitut 15hv niin tilanne olisi luultavasti toinen. Se, että pyörässä ei ole edes sallittua määrää tehoa jää kyllä harmittamaan.

Pyörän vaihteet toimivat rauhallisessa ajossa sulavasti. Kovassa kiihdytyksessä on kuitenkin muutaman kerran löytynyt välivapaa ainakin 2. ja 3. vaihteen välistä. Pyörässä vaihtaessa 1. -> 2. vaihteelle kierrokset putoavat liikaa ja nopeita kiihdytyksiä ei paikaltaan pysty tekemään. Jos ajaa motarilla 120km/h alueella, joutuu 5. vaihteella huudattamaan punarajalla 11k kierroksia ennenkuin vaihtaa 6. silmään jottei pyörä hyydy.

Pyörässä on myös ainakin yksi turvallisuusriski, nimittäin äänenvaimennin. Mutkatiellä kovissa vauhdeissa kantatessa tuli huomattua, että äänenvaimennin ottaa maahan kiinni. Tästä syntyy aika suuri turvallisuusriski, koska putken ottaessa maahan paino siirtyy takarenkaalta putkelle ja pito häviää ja seurauksena voi olla suistuminen tieltä vastaantulijan kaistalle. Tästä syystä pyörällä ei uskalla ainakaan oikealle kääntyviin mutkiin ajaa niin lujaa, mikä harmittaa.

Vasemmalle kantatessa kenkä ottaa usein maahan, eli kallistusvara on riittävä. Takajousi on liian löysä kaksi päällä, perä laskee liian alas ja vastaantulijat luulevat, että on pitkät päällä ja raivostuvat tästä vilkuttamalla pitkiä valoja. Myös takajousen paluuvaimennus on liian löysä, pompauttaa perää ylös pateissa ja montuissa. Keula on käynyt pohjassa, puristusvaimennus voisi olla ehkä hieman jäykempi. Kokonaisuutena jousitus on kuitenkin kelvollinen varsinkin, kun sitä vertaa pyörän hintaan.

Olen iloinen päästyani tällaiseen testiryhmään. Mitä muuta voisikaan enää toivoa.. ainakin hyviä säitä.

-Oula

Ensimmäiseksi haluan esitellä itseni.

Olen 18-vuotias nuorimies Tampereen Lielahdesta. Olen luonteeltani rauhallinen, mutta tykkään silti vauhdikkaista ja myös fyysisistä harrastuksista, kuten moottoripyöräily, autoilu ja salitreenaus. Edellä mainittujen harrastusten lisäksi harrastan myös lukemista ja koirani kanssa liikkumista, joten kuten huomata voi, harrastukseni tasapainoittavat toisiaan.

Opiskelen Tampereen seudun ammattiopistossa (Tredu) Nekalan Ajokinkujan toimipisteessä ajoneuvoasentajaksi (puhekielessä Rasva-Apina). Minulla on tällä hetkellä toinen vuosi lopuillaan, joten vielä kolmas vuosi kesän jälkeen ja valmistun.

 

Sitten itse asiaan! 

 

Alkutapaaminen

 

Lauantaisena päivänä 28.4.2013 saavuin Bike-lehden Tampereen Asentajakadun toimistoon. Tutustuimme testikuskien kesken  toisiimme pikaisesti, jonka jälkeen Petri kysyi onko kenelläkään mitään erityistoiveita aloituspyörän suhteen ja siihen minä tokaisin ''Mä voisin ottaa ton Genericin''. Seuraavaksi oli ajokamojen vuoro. Kaikki sopivat kertalaakista minulle ja samantien tulikin todettua se, että nämä ajokamat todellakin omaavat hyvän lämmönsäilytyskyvyn, nimittäin ei kauaa mennyt kun jo alkoi hiki virrata ja ajokamat oli pakko riisua.

 

Alkumuodollisuuksien (mukaan lukien pikaisten kuvauksien) jälkeen ajelimme Jargen Seatin perässä tyhjälle Hervannan katsastusasemalle, jossa teimme monenlaisia käsittelyharjoituksia, joista voitte lukea tämän lehden ''Kesän 2013 suuri piikkitesti on käynnistynyt'' uutisesta.

 

Käsittelyharjoitusten jälkeen lähdimme hyvästien (ja virkistävän kevätsadekuuron) saattelemana toimiston kautta omille teillemme. Generic-testini alkoi siis tästä hetkestä, kun pääsin kotimatkalleni.

 

Generic-testin alku

 

Ulkonäkö:

-Kotipihassani aloitin parkkeeratun Generic TR 125:en tarkastelun. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi (arvatenkin..) ulkonäköön. Tästä täytyy antaa iso plussa Genericin itävaltalaisille suunnittelijoille (Kiskalle), jotka ovat onnistuneet luomaan ERITTÄIN näyttävän pyörän. Genericin katteet ovat tyylikkään muotoiset ja tarrat antavat ''kisaisen'' supermoto-lookin.

-Punaiset jarrusatulat ja piparkakkujarrulevyt tuovat huomattavasti lisää ulkonäköä Genericiin ja antavat oikean ratapyörän ilmettä.

-Yksi suuri ylpeydenaihe Genericissä on äänenvaimennin. Se on justiinsa, eikä melkein sopivan kokoinen ja juuri oikean muotoinen. Samankaltaisia äänenvaimentimia näkee isommissakin supermotoissa. Tämän äänenvaimentimen eeppisyys ei jää pelkästään vain ulkonäköön, vaan myös äänet ovat mahtavat. Ne ovat mukavan möreät, varsinkin yläkierroksilla ja myös aivan matalalta isolla vaihteella kaasuttaessa.

-Genericin penkki noudattaa nykyenduroille/supermotoille tuttua tyyliä, eli on mallia siro ja kapea, ja ulkonäöllisesti nappivalinta. Erittäin kulmikkaat peilit ovat ehkä joidenkin muiden mielestä hienot, mutta mielestäni ne ovat hieman yliampuvat.

-Upsidedown etuiskarit ovat mallia järeät. Ne lisäävät isomman pyörän näköä huomattavasti ja niissä olevat pumpunsuojat ovat erittäin tyylikkäät tarroineen.

-Vilkut ovat sirot led-malliset, joista pidin erityisesti. Liian harvassa pyörässä on ledivilkut. Kyseiset vilkut ovat mielestäni paljon tyylikkäämmät, kuin perinteiset hehkulankapolttimolliset ja ledin hehkulankapolttimoa nopeampi syttymisaika myös lisää turvallisuutta.

-Takavalo ja kilventeline ovat vakiomallisiksi mielestäni tyydyttävän näköiset. Takavalon särmikäs muoto ei oikein ole minun makuuni, mutta taas kilventeline on suhteellisen siro, vaikka se sisältääkin pakollisen ulkonäönpilaajan, heijastimen.

-Genericin valomaski on mielestäni tyylikkään muotoinen särmikkäänä. Yllättävää tässä on se, että särmiä ei löydy pelkästään ajovalon kehysmuovista, vaan myös itse ajovaloumpio on särmikäs.

 

Tekniikka ja ajo-ominaisuudet

 

-Genericin ulkonäköä ihailtuani oli aika lähteä testaamaan pyörää siinä mitä varten se on luotukin, eli ajamisessa. Ensimmäinen mielikuvani pyörästä oli: ''Hirveä satula!''. Satula on suoraansanottuna kivi. Se on erittäin epämukava istua ja liukas, joten moottorijarruttaessa ei ole harvinaista, jos satut liukumaan vielä edemmäs tankkia kohti, kuin kuinka lähellä sitä alunperinkin joudut olemaan. Ajoasentoja ei pyörässä ole oikeastaan kuin yksi, ja se on aivan tankissa kiinni ja sopii kylän ympäri kaahailuun, mutta hiemankin pidemmällä matkalla se muuttuu todella epämukavaksi.

 

-Seuraavaksi huomioni kiinnitti jarrut. Vaikka Genericin jarrut näyttävät tehokkailta, niin sellaiset ne eivät valitettavasti ole. Petyin suuresti jarrujen tehoon. Etujarrua saa painaa voimalla ennen kuin mitään oikeasti tapahtuu ja siinä jarrutuksen maksimitehossakaan ei todellakaan ole hurraamista. Takajarrun saa kyllä lukkoon, mutta jarrupoljinta pitää polkaista todella kovaa.

 

-Kiitosta ansaitsee pyörän kääntösäde. Niin kuin monissa muissakin enduroissa/supermotoissa, on myös Genericissä erittäin hyvä kääntösäde, joka helpottaa pyörän käsittelyä.

 

-Lyhyimpien kannattaa harkita tämän pyörän ostamista, sillä TR on korkea. Minä, n. 180 senttinen en saa molempia kantapäitä yhtäaikaa maahan ja mukava ajoasento paikallaan on toinen jalka maassa ja toinen jalkatapilla. Mainittakoon myös, että etujarruletku on erittäin häiritsevästi mittariston edessä. Normaalissa ajoasennossani joudun kurkistamaan tai vaihtamaan asentoa kokonaan, jotta näen nopeuden.

 

-Moottorista täytyy sanoa se, että vääntöä löytyy! Generic kiihtyy ripeästi aina 80 km/h asti, jolloin vauhti rupeaa hidastumaan, muttei liikaa. Maksiminopeudeksi sain tasaisella tiellä 105 km/h. Tässä kuitenkin kannattaa ottaa huomioon se, että Genericin vauhti ei hidastunut ylämäissäkään kuin (mäen jyrkkyydestä riippuen) 3-8 km/h, joka kertoo lyhyiden välityksien tuomasta väännöstä, eli suurempiin nopeuksiin on mahdollisuus välityksien vaihtamisella pidempiin (väännön ja kiihtyvyyden kustannuksella tietenkin).

Vaihdelaatikosta sanottakoon sen, että se ei ole hyvä. Vaihteet vaihtuvat ''epävarmasti'', eli ei voi olla varma, että vaihde on varmasti mennyt paikoilleen. Myöskin vaihteet lyövät usein tyhjää alemmaksi vaihdettaessa.

Yksi moottorin hyvistä puolista on ruisku. Ruisku varmistaa sen, että pyörä on aina ihanteellisissa säädöissä ja mahdollistaa ryypyn poissaolon, tehden käynnistämisestä vaivattomampaa.

 

-Ajovalon on mielestäni aivan tarpeeksi tehokas. Valokuvio on siisti ja sellainen kuin sen pitääkin olla. Takavalon kirkkaus on asiallinen ja vilkkujen valoteho (ja sitä kautta myös näkyvyys) on erittäin hyvä.

 

-Peilit ovat suoraan sanottuna surkeat. Ne ovat epäkäytännöllisen muotoiset, säätövara on riittämätön ja peileistä ei meinaa saada mitään selvää ajaessa, koska niiden linssit tärisevät hervottomasti.

 

-Seisontatuki sellaista mallia, joka automaattisesti palautuu takahaarukan viereen pyörän painon sen päältä poistuessa, eli turvallisuussyistä se ei jää paikalleen, kun pyörän nostaa tuelta.

 

-Genericin avaimet ovat sitä surkeata metalli mitä monissa muissakin pyörissä on. Ne vääntyvät erittäin helposti esimerkiksi penkinlukkoa avatessa.

 

-Mittaristo on selkeä hieno taustavalaistu (sininen). Nopeuden näkee selvästi (kun jarruletku ei ole tiellä) ja eri tiedot on aseteltu näytölle selkeästi. Ainoa huono ominaisuus mittaristossa on kierroslukumittari, jonka lukemaa ei tiedä, jos ei opettele pienien numeroiden sijaintia ulkoa, koska ajossa ei ole todellakaan aikaa työntää naamaa mittaristoon kiinni ja alkaa tihrustamaan ''Minkäköhän numeron kohdalla tuo palkki nyt oikein on?''. Katkaisijat ovat selkeät ja toimivat niin kuin pitääkin lukuunottamatta vilkkupainiketta. Vilkkupainike siirretään leveyssuunnassa ja keskikohta on ilman painallusta neutraalialue. Liike on erittäin kevyt, jonka vuoksi esimerkiksi vasemmalta neutraalille siirrettäessä painike todella helposti hyppää neutraalin yli ja oikea vilkku kytkeytyy, ja näin on erittäin ärsyttävä ja myös turvallisuusuhka.

 

-Genericin ajo-ominaisuuksissa on myös vielä yksi todella suuri puute: etupään epävakaus.

Esimerkiksi 40 km/h vauhtia ajettaessa etupää puoltaa puolelta toiselle, ja ajolinjaa joutuu jatkuvasti korjaamaan. Jos ajolinjaan ei jatkuvasti kiinnitä täyttä huomiotaan, löytää itsensä seilaamasta kaistansa puolelta toiselle. Ehkäpä pyörän korkeahkoa perää kannattaisi madaltaa vakauden parantamiseksi? Tälläisistä puolelta toiselle seilailuista ne rattijuoppovihjeet poliisillekin usein tulee, joten tarkkana Genericillä ajaessa!

 

-Moottorijarru on tässä pyörässä erittäin tehokas. Tämä pyörä vaarallinen kokemattomissa käsissä, sillä moottorijarrutuksellakin voi kaatua, vaikka vaihde ei olisi nopeuteen suhteutettuna hirveän pieni, sillä tämän pyörän moottorijarrutus yhdistettynä epävakaaseen keulaan ja liukkaaseen kovaan penkkiin, on vaarallinen yhdistelmä. Kerran liikennevaloihin moottorijarruttaessani lähti keula ''voblaamaan'' eli heittelehtimään rajusti kun epävakaa keula osoitti mieltäänsä, samalla kun minä liusuin liukkaalla penkillä melkein tankin päälle.

 

-Tankki ja tankinkorkki löytyy penkin alta, joten tankkaus on hieman normaalia hitaampaa, mutta tankin sijoitus penkin alle lisää turvallisuutta. Tankki on myös perinteisestä muovista poiketen metallia, joka myös lisää turvallisuutta kolarin sattuessa.

 

-Iskunvaimennuksesta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Sekä etu-, että takaiskarit ovat jämäkät, mutta juuri sopivat tieliikenteeseen. Iskarit näyttävät ja myös tuntuvat laadukkailta. Niistä annankin ison plussan!

 

Vikoja

 

Näiden ensimmäisten 280 kilometrin aikana huomasin seuraavat viat/puutteet:

 

-Laturin käämi rikkoutui sadannen kilometrin kohdalla, jonka vuoksi pyörä lähti Motorpoweriin korjaukseen, jossa laturin käämit vaihdettiin. Plussaa annan muuttohäslingistä kärsivän Motorpowerin nopeasta korjauksesta (n. 12h). Sain myös kyydin liikeestä kotiin ja takaisin liikkeeseen pyörää hakemaan.

-Moottori pitää kimeää erittäin voimakasta taustamelua.

-Vaihteisto on öljyjen vaihdosta huolimatta oireillut niin, että vaihde on monta kertaa jumittunut vapaalle. Hetken ränkläämisen jälkeen vaihde on kuitenkin vapautunut ja alkanut taas toimimaan.

-Vaihde on monta kertaa myös mennyt vain osittain vapaalle (vapaa valo syttynyt mittaristoon) ja kytkintä hiljaa vapauttaessa olen kuullut kräksähdyksen ja huomannut kun veto on mennyt päälle vaihteen pompatessa ykköselle. Vaarallista!

-Jarruvalon täydellisen toimimattomuuden huomasin n. 100 km kohdalla. En tiedä onko se alunperinkään toiminut.

 

 

Loppuyhteenveto

 

Generic on näyttävän näköinen pyörä, edistyneellä ruiskutusjärjestelmällä ja digitaalisella mittarilla varustettuna, mutta kiina valmistusmaana näkyy selvästi pyörän ajo-ominaisuuksissa ja runsaina vikoina.

 

Held/Lazer ajovarustearvostelu tulee lopullisessa raportissa, eli n. kahden viikon päästä!

 

Kirjoittanut:

Jere Uusi-Videnoja