Honda CB 1100 EX / BMW R nineT / H-D XL 1200 Forty-Eight

Testi

Jotta tietäisi, minne on matkalla, on tiedettävä myös, mistä on tulossa. Taustapeilin näkymä riippuu kuitenkin katsojasta. Tässä kolme tulkintaa, jotka kaikki kulkevat omaa tietään.

Miksi moottoripyörillä ajetaan? Vastauksia on paljon, varmasti yhtä monta kuin on motoristejakin. On kuitenkin hyvä kysyä itseltään juuri "miksi", sillä vastaus muistuttaa kuljettajaa siitä, miten hieno harrastus moottoripyöräily on.
Useimmilla uusilla moottoripyörillä on jonkinlainen osoitettu käyttötarkoitus. Se voi olla mitä tahansa maailmanympärysmatkoista aina kilpakäyttöön. Pyörän tarkoitus kertoo paljon omistajan arvoista ja  motiiveista. 
Mitä uudempi pyörä, sitä selkeämmin sen tarkoitus on usein määritelty. Tämä korostuu uusissa crossover-malleissa, jotka tekevät kaikkensa ollakseen samanaikaisesti todella hyviä todella monessa asiassa. On kuitenkin vaara, että pyörä hukkuu elektroniikan ja kovien vaatimusten viidakkoon, vaikka tarkoitus olisikin hyvä.
Täytyykö pyörällä olla nimenomaan jokin tarkoitus, peruste tai konteksti, joka oikeuttaa sen olemassaolon? Eikö olisikin vapauttavaa harrastaa pyörällä, jonka ainoa tehtävä on olla moottoripyöriä? Kaksi pyörää, moottori ja runko, joka nivoo osat kokonaisuudeksi.
Tässä testissä asetamme vastakkain kolme tällaista moottoripyörää. Ei riisuttuja, vaan sellaisia, joita ei koskaan ole "puettukaan" – nakuja sanan kahdessa merkityksessä.

 Testin avaa BMW:n R nineT. Edellisen sukupolven bokserimoottorilla ja tavanomaisella etuhaarukalla varustettu malli edustaa saksalaisvalmistajan uutta ajattelutapaa, mikä tekee siitä erittäin mielenkiintoisen. R nineT:n takana on gotlantilaistaustainen suunnittelija Ola Stenegärd. Mallin nimi on kunnianosoitus historiaan jääneelle R 90 S:lle.
Pyörä numero kaksi on ”nelikasi” – tai oikeammalta nimeltään Forty-Eight. Se on Harley-Davidsonin 1200 Sportster, jota Bike on testannut aiemminkin. Malli sai vuonna 2014 ABS-järjestelmän. Se kuuluu maailman teeskentelemättömimpiin kaksipyöräisiin ja sopii testiporukkaan täydellisesti.
Kolmas malli on Honda CB 1100 EX. Se on pohjimmiltaan vanha tuttu, jonka Bike testasi ja havaitsi hyväksi jo vuonna 2013. Se on päivitetty mm. kuusiportaisella vaihteistolla, isommalla tankilla ja pinnavanteilla.
Pyörät ajetaan Tukholmassa ja sen ympäristössä, jossa syyskuu näyttää parhaat puolensa. Ilma on lämmin, tiet kuivat ja illat valoisat. Allekirjoittaneella sekä muilla testaajilla, Jonathanilla ja Matilla, on siis edessään muutama hieno päivä satulassa. Katuajon lisäksi pyörien suorituskykyä testataan tietysti myös Lundan lentokentällä. Pyörät penkitetään Tukholman MC-Varuhusetissa, ja lisäksi ne mitataan ja punnitaan.
BMW R NineT sai monien leuat loksahtamaan, kun se esiteltiin vuoden 2013 lopussa. BMW:n ensimmäinen retropyörä osoittaa todeksi sanonnan vanhojen konstien etevyydestä ja samalla raikastaa merkin ilmettä samaan tapaan kuin S 1000 RR teki vuonna 2009. Kyseessä on edelleen BMW, mutta ei sama vanha BMW, vaan hauskempi. 
Moottori käynnistyy heilauttaen pyörää totutusti sivulle. GS:n uusi voimapesä merkitsi aikanaan seikkailijalle suurta harppausta eteenpäin, mutta nineT on varustettu vanhalla koneella. Sekä värähtely että moottorin ääni henkivät luonnetta, eivätkä vaihteiston pitkät liikkeet ja kovat äänet haittaa ollenkaan. Yksilevyinen kuivakytkin ei ole mikään hienostuneisuuden huipentuma, mutta se hoitaa tehtävänsä mukisematta. Lisäksi siinä on tietty ominaistuoksu. Jos sen on joskus kokenut, tietää mistä puhun.
R nineT:n kyydissä on hyvä istua. Ajoasento on väljä ja kevyesti etunojainen, ja BMW:lle tuttuun tapaan ergonomia on huippuluokkaa. Satula on kuitenkin ohut, eikä sitä voi sanoa mukavaksi. Ulkonäkö on BMW:lle epätyypilliseen tapaan – mutta varsin tietoisesti – sijoitettu tällä kertaa toiminnallisuuden edelle. Leveä ohjaustanko parantaa hallittavuutta.
BMW:n mukaan  etuhaarukka on kotoisin S 1000 R -superbikesta, mitä se onkin, mutta hieman muutettuna. Se on jämäkkä ja toimii hyvin myös vauhdin kasvaessa. Takavaimennin ei toimi yhtä hienosti. Mukautuvampi versio olisi parempi vaihtoehto alaselälle. Kiteytetysti nineT on kuitenkin testin pyöristä se, jolla ajaa mieluiten lujaa. Alusta on ehdottoman tukeva tilanteesta riippumatta.
BMW:n jarrut ovat tyypillisesti huippuluokkaa, eikä nineT ole poikkeus. Jarrutusmatka sadan kilometrin tuntivauhdista on hyväksyttävät 38,5 metriä, ja vakaus jarrutettaessa on hyvä. 
R nineT:n satulassa saa kokea yksinkertaisesti sanottuna ohjaustangon takana vietettävien hetkien huippua. Se on kaikin puolin moderni; ABS ja luistonesto ovat vakiona, mutta BMW on onnistunut pitämään tekniikan hienosti aisoissa. Tuntuma on sataprosenttisen analoginen, ja nostalgiavibat tuovat mainiota lisämaustetta. Moottori on koko ajan läsnä, mikä on erittäin hieno asia ja keskeistä ajokokemuksen kannalta. Jos kuljettaja nostaa muut seikat etusijalle ja pitää hillitymmistä pyöristä, voi intensiivinen nineT tuntua rasittavalta. Se on ehdottomasti ajettavaksi tarkoitettu pyörä, ei pelkkä kulkuväline.
Pohjimmiltaan Harley-Davidson Sportster on peräisin vuodelta 1957. Vuosien varrella on kuitenkin tapahtunut paljon. Sportster 1200 Forty-Eight esiteltiin vuoden 2010 mallina, ja se saavutti heti melko suuren suosion. Merkittävä syy suosiolle oli piinkova ilme, jonka luovat 16-tuumaiset ronskeilla kumeilla päällystetyt vanteet: eturengas on 130-millinen. Vuodelle 2014 mallia raikastettiin uudella tekniikalla. Keskeinen uutuus oli ABS.
Moottori värisee jonkin verran, mutta lähinnä kyse on ajoittaisista sykäyksistä, jotka kumiripustus pyrkii parhaansa mukaan tasoittamaan. Se reagoi reippaasti kaasuun, ja välitön vääntö tekee savuverhon luomisesta lastenleikkiä, jos tilanne sellaista sattuisi vaatimaan. Vaihteisto – valitettavasti vain viisiportainen – on skarppi, mutta edellyttää kuljettajan vasemmalta jalalta päättäväisyyttä samaan tapaan kuin kytkin vaatii voimaa vasemmalta kädeltä.
Ajoasento on klassisen custom-tyylinen, ja jalkatapit on sijoitettu pitkälle eteen. Ei linkkuveitsimäinen Nightrodin tapaan, mutta silti välilevyt ja munuaiset saavat osakseen sen, mistä takavaimentimet eivät suoriudu. Joustomatka takana on vain runsaat 40 millimetriä, joten ajolinja kannattaa valita huolella.
 Uudistuneet ABS:llä varustetut jarrut herättävät tietysti kiinnostusta. Valitettavasti testipyörän ABS-järjestelmässä on kuitenkin häiriö, joten jarruja joudutaan testaamaan ilman sitä. Puutteesta huolimatta Harley, jossa on edessä yksi jarrulevy ja joka painaa täyteen tankattuna 252 kiloa, pysähtyy 40,6 metriin, mikä on odottamattoman hyvä tulos ja kaukana Harleyn vanhoista leikkijarruista.
Forty-Eight selviytyy suurennuslasin kanssa tehdystä tarkastuksesta erinomaisesti. Takajousitusta lukuun ottamatta Harley toimii periaatteessa juuri niin hyvin kuin modernilta pyörältä voi toivoa. Mutta samaan tapaan kuin BMW R nineT:lle merkkitietoisuus on tärkeää, on se Harleyn tapauksessa ehkä jopa perustava seikka omistajan ja pyörän suhteen kannalta. 
Tämä ei tietenkään näy pistetaulukossa, eikä lopullisessa testituloksessa, mutta asian esille nostaminen on silti tärkeää. Forty-Eightin keskeinen ominaisuus on nimenomaan se, että se on Harley-Davidson. Sen ostaja saa paljon muutakin kuin pelkän moottoripyörän. Se, onko tämä positiivinen vai negatiivinen seikka, on kunkin kuljettajan päätettävä itse.

Honda Cb 1100 esiteltiin Euroopassa ja USA:ssa vuodelle 2013. Tuolloin korostettiin pyörän samankaltaisuutta maailman ensimmäiseen moderniin moottoripyörään, 60-luvun loppupuolen CB 750 ”Tuuttiin”, vaikka 1100 tuo mieleen lähinnä 70-luvun lopun.
Moottori käynnistyy kiltisti ja hiljaisesti, ei vain verrattuna Harleyyn ja BMW:hen vaan ihan yleisestikin ottaen. Puolijäykästi asennettu rivinelonen ilmoittaa käynnistymisestään hienovaraisesti ja odottaa kiltisti, kunnes kuljettaja on valmiina lähtöön.
EX-mallin kuljettajan ergonomia on tuttu numerossa 9.13 testatusta CB 1100:sta. Honda on melko suuri pyörä, paljon kookkaampi kuin kauempaa tarkastellessa odottaisi. Suuri koko näkyy entistä selvemmin kuljettajan paikalta, sillä tankki on kasvanut lähes kolme litraa. Ajoasento on ryhdikäs ja neutraali. Hondalle ominaisesti kaikki on siellä missä pitääkin, eikä ergonomiasta tai toiminnoista ole pahaa sanottavaa.
Kytkin on varsin kevyt, samoin vaihteisto. Kun viimeksi testasimme CB 1100:ää, se sai kritiikkiä värinöistä, joita ilmeni 4 000 kierrokselta alkaen. Nyt pyörä on saanut kuudennen vaihteen, joka on puhdas ylivaihde ja värähtelyt ovat siirtyneet niin koville vauhdeille, että ne eivät enää tavallisessa ajossa häiritse. Erittäin hieno juttu.
Vähemmän hienoa on, että huippunopeusrajoitus on säilytetty. CB 1100 saavuttaa 177 tuntikilometrin huippunopeutensa jo kolmosvaihteella. Voidaan tietysti sanoa, että se riittää katteettomalle retropyörälle, mutta asia pitäisi jättää jokaisen itse päätettäväksi. 
Mukavuuden suhteen Honda on ylivertainen. Satula on pehmeä, samoin jousitus. Pyörän kyydissä melkeinpä kelluu eteenpäin, eikä meno ole lainkaan töyssyistä tai epävakaata. Huono puoli on, että pyörän tarjoama tuntuma on vähäinen. Sporttihenkisyys ei ole Hondan ensisijainen ominaisuus. 
Päivitetyt jarrut toimivat hyvin, ja Hondalle tyypillisesti vakaus on lyhintä mahdollista jarrutusmatkaa tärkeämpi. 39,3 metriä satasesta on kuitenkin hyvä suoritus ja vain 0,8 metriä nineT:n jarrutusmatkaa pidempi.
Testin muista pyöristä CB 1100 EX erottuu siten, että se tuntuu olevan tarkoitettu pikemmin matkustamiseen kuin aktiiviseen ajamiseen. Pyörän kaikki komponentit ja ominaisuudet ovat keskenään sopusoinnussa, mutta mikään ei nouse ylitse muun. Pyörä tekee juuri niin kuin kuljettaja haluaa, mutta se ei itse tarjoa mitään uusia vaihtoehtoja, mikä on mukavaa, mutta myös vähän tylsää.      
Kun kolme testipäivää tulevat päätökseen, on aika summata pyörien antamat vaikutelmat. Vastauksena alussa esitettyyn kysymykseen voidaan todeta, että minkä tahansa kanssa näistä kolmesta pyörästä puuhasteleekin, tekee se hyvää kuljettajan mielelle. Kaikki voidaan ehdottomasti todeta hyviksi pyöriksi, mutta mikä niistä on paras?
Kolmannelle sijalle päätyy Forty-Eight. Pyörällä on vahva identiteetti, ja kaikkien suurten persoonallisuuksien tapaan senkin käsittely on hieman vaativaa.  Se seuraa kärkikaksikkoa pienen matkan päässä lähes läpi pistetaulukon, ainoastaan takajousitus nousee esille selvänä heikkoutena. Jos voi elää sen ominaisuuksien kanssa (ja tykkää tankata usein) sekä arvostaa Harleyn statusta merkkinä, voi Forty-Eight olla hyvä vaihtoehto.
Hopeamitalin saa CB 1100 EX. Päivitykset, erityisesti kuudes vaihde, ovat nostaneet mallin uudelle tasolle, ja se haastaa kautta linjan BMW:n tosissaan. Kaksikon erot suorituskyvyssä ovat pienet, mutta tavat, joilla ne suoriutuvat, eroavat toisistaan huimasti.  Jos silmää miellyttää eri aikakausista eniten 70-luvun lopun moottoripyörädesign, mutta haluaa välttyä ruuvaamiselta, tarjoaa CB 1100 EX hyvän vaihtoehdon.
Ykköspalkinnon pokkaa ansaitusti BMW R nineT. Se yhdistää monin tavoin kilpakumppaniensa parhaat puolet: Harley-Davidsonin luonteen ja Hondan toiminnallisuuden. Lisäksi vanha ja uusi ovat pyörässä hienossa tasapainossa – nineT:ssa on kaikki vanhojen aikojen pyörien hyvät piirteet, mutta heikkoudet on jätetty pois. Pistetaulukossa malli nousee vain parin yksittäisen osa-alueen voittajaksi, mutta se varmistaa voittonsa erityisesti moottorillaan.

Teksti: Magnus Wallner Kuvat: Simon Hamelius

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: