SWM Gran Gran Milano 440 – Gran kasaria

Jos muistat positiivisessa mielessä 80-luvun ja sen aikaiset pyörät, olet todennäköisesti SWM Gran Milanon kohderyhmää.
 
Olen 70-luvun lapsia, joten 80-luvun pyörät ovat syöpyneet alitajuntaani varsin voimakkaasti. Tunnen suurta lämpöä sen aikaisiin pyöriin, ovathan ensimmäiset kokemukseni moottoripyöristä tuolta ajalta. Silloin istuin kyydissä ja koin Edu Kettusen Lentäjän poika -kappaleen mukaisia tuntemuksia isästä ja hänen moottoripyöristään.
 
Siksi tämä italialainen SWM Gran Gran Milano 440 sai minussa aikaan varsin positiivisen reaktion. Se näytti jotenkin hienolta ja haluttavalta.
 
Merkki on varmasti monelle tuntematon, mutta perinteitä on aina 70-luvulta saakka. Offroad-pyörien valmistus aloitettiin jo vuonna 1971, mutta toiminta loppui 1984. Toiminta alkoi uudelleen 2004, kun aiemmin Husqvarnan kanssa työskennellyt Ampelio Macchi aloitti yhteistyön kiinalaisen Shineray Groupin kanssa. Pyörät valmistetaan vanhalla Husqvarnan tehtaalla.
 
Mitä pyörään tulee, on sanomattakin selvää, ettei tällaista laitetta myydä sen hyvillä ajo-ominaisuuksilla. Fiilis ratkaisee, ja se selvisi viimeistään satulaan hypättäessä.
 
Voimanlähteenä on yksisylinterinen 445-kuutioinen ilmajäähdytteinen moottori, jossa on käytetty kiinalaisia osia. Vaihdelaatikko on viisilovinen ja tehoa irtoaa noin 35 hevosvoimaa.
 
Ajoasento on hiukan hankala, sillä tanko on alhaalla ja jalkatapit varsin ylhäällä, mutta mistään suuresta epäkohdasta ei kuitenkaan ole kyse. Tien päällä meno on varsin sulavaa. Täytyy antaa pisteet siitä, että tämän hintaluokan (7490 €) pyörässä on panostettu jarruihin ja jousitukseen. Edessä hidastamisesta huolehtii yksi 320 mm levy Brembon radiaalisatulalla, takana on yksi 220-millinen levy.
 
Käännetystä etuhaarukasta löytyy puristus- ja paluuvaimennuksen säädöt, kun takana röykkyjä tasaavasta stereojousituksesta pystyy säätämään sekä paluuvaimennuksen että jousen esijännityksen.
 
Tehoa pyörässä ei todellakaan ole eikä sellaista äänimaailmaa, jota ehkä tällaiselta cafe racerilta voisi odottaa. Vakiovaimentajat imevät kaiken mölyn pois, ja melua kyllä kaipaisi, sillä parempi äänimaailma antaisi toivottua katu-uskottavuutta. Vauhtihan ei tällaisen pyörän kanssa ole niin oleellinen asia.
 
Vaihdelaatikko ei ole kovin tarkka, ja voimakkaita tärinöitä löytyy, mutta ärräpäiden päästely loppuu varsin nopeasti, kun huomaa ihmisten reaktion kyseiseen pyörään. Se on hyvännäköinen, ja katseet kääntyvät varsin usein. Vielä kun saisi äänimaailman kuntoon.
 
Kaiken kaikkiaan Gran Milano on oikein mukava pyörä. Ajo-ominaisuudet eivät ole mitenkään ihmeelliset, mutta jos on aikaisemmin ajanut 80-luvun laitteella suorituskyky riittää mainiosti. Nykylaitteisiin verrattuna ominaisuudet eivät ole kilpailukykyisiä, mutta siitähän ei näiden laitteiden kanssa olekaan kyse. Pyörä kulkee noin 150 km/h, ja nuoremman polven kuljettaja saa tästä muodin mekasta Milanosta design-suuntauksia omineesta pyörästä oikein hienon katseenvangitsijan.