Kuin neljä marjaa!

Parivertailu x 2: Offroadpyörät 2012

Tuplaparivertailu

Hyvä joka asiassa vai paras yhdessä? Valinta riippuu enemmän kuljettajan luonteesta kuin parhaasta moottoripyörästä. Tai kuten Einstein sanoi, kaikki on suhteellista.

Allroad- ja offroad-segmentit ovat kasvaneet rajusti viime vuosien aikana. Mallien monipuolisuus houkuttelee monia, eikä ihmekään ajatellen sitä, miten paljon vastinetta rahalle tällainen moottoripyörä tarjoaa.

Yleensä kyseisiä moottoripyöriä käytetään asfaltilla, valmistajien mukaan jopa 95 prosenttia ajetuista kilometreistä. Tämä näkyy myös moottoripyörien rakenteessa.

Pyörätyypin suosion kasvun myötä myös kiinnostus soralla ajoon on »tavallisten« moottoripyöräilijöiden keskuudessa kasvanut. Tämä näkyy muun muassa erilaisten soralla järjestettävien alati kasvavien tapahtumien muodossa.

Mikä pyörä kannattaa siis valita, jos hakusessa on katupyörä, jolla pitäisi vedellä myös soralla ja ehkä pärjätä myös kunnon maastossa?

Tähän kysymykseen vastatakseen Biken toimitus valitsi koeajettavaksi neljä all- ja offroadsegmentin pyörää. Kaksi niistä ovat enemmän katuajoon sopivia, ja niitä markkinoidaankin varsinaisina tuhattaitureina. Ne ovat Yamaha XT 660 Z Ténéré ja BMW G 650 GS.

Asteikon toisessa, puhtaasti offroadiin suuntautuneessa päässä, on kaksi huomattavasti kapeampaa mallia, KTM 690 Enduro R ja Husqvarna TE 630. Jälkimmäiset kaksi pyörää ovat selkeästi aktiiviseen offroadiin kehitettyjä, mutta toimivat valmistajan mukaan myös arkiajossa.

Pyörät sijaitsevat hintahaitarilla reilun puolentoista tuhannen euron päässä toisistaan, ja niiden yhteinen tekijä on se, että ne puhuttelevat moottoripyöräilijöitä, joita houkuttelee ajatus soralla ajamisesta.

Kyseessä on on kaksintaiselu, jossa molempien luokkien pyörät asettuavat toisiaan vastaan. Näin selvitämme, kumpi malli molemmista kategorioista on parempi, kun fokus asetetaan ensisijaisesti soralle. Koeajon jälkeen vastataan kysymykseen siitä, millaiselle prätkäilijälle voittajapyörät ovat tehtyjä.

Ensimmäiseksi luupin alle otetaan allroadpyörät, bmw ja Yamaha. Keskenään samankaltaisilla malleilla on laaja käyttöalue. Joustomatka on lyhyempää laatua ja vaimennus on pehmeä. Lisäksi ajoasento sopii parhaiten juuri istumiseen ja molemmissa pyörissä on paljon lisävarusteita, joiden avulla pyöristä saa entistäkin monipuolisempia. Molemmat mallit ovat epäilemättä asfalttia varten kehitettyjä, missä niiden käyttöalue 95-prosenttisesti onkin, mutta miten ne toimivat soralla?

BMW G 650 GS on saksalaisen valmistajan ainoa yksisylinterinen kone, ja se henkii yhtä lailla sekä edullisuutta että karismaa. G 650 GS tarjoaa paljon vastinetta rahalle, mutta sen kohdalla on oltava tietoinen siitä, mihin on rahaa laittamassa. Se on edullisempi malli, jolla on samanlainen imago kuin kalliimmalla ja kaksisylinterisellä F 650 GS:llä. Edullisempi hinta tuo kuitenkin mukanaan säästeliäämmän kokonaisuuden.

Yhdellä sylinterillään, vanhalla kunnon teleskooppihaarukallaan ja yksinkertaisella rakenteellaan pyörä antaa melko säyseän vaikutelman. Se houkuttaa kuitenkin matalalla ostohinnallaan ja matalilla käyttökustannuksillaan, joista voi kiittää ilmoitettua 3,2 litran kulutusta sadalla kilometrillä.

Koeajon aikana todettiin, ettei G 650 GS:llä voi jättää soratietä. Pyörä ei pärjää lainkaan mäkisellä ja vaativalla maastoreitillä vauhdin kasvaessa. Etuhaarukan vaimennus on aivan liian pehmeä ja matala ohjaustanko vaikeuttaa ajamista seisoessa.

Soratiellä pyörä antaa huomattavasti paremman vaikutelman. Vauhdin pysyessä kohtuullisena G 650 GS on sekä luottamusta herättävä että vakaa. Tankki sijaitsee satulan alla, mutta siitä huolimatta painopisteen muuttaminen liikkumalla sivuttain on vaikeaa, mikä tekee ajoasennosta staattisen.

Asfaltilla ajaessa pyörä kuitenkin loistaa. Pysyvä vaikutelma on kuitenkin, että Bemari on paineen alla pehmeä, mikä koskee erityisesti etuhaarukkaa.

Varustelutaso on korkea. Satula on suuri ja mukava. Pieni katelasi suojaa erinomaisesti tuulelta. Kahvalämmityksen, abs:n, reilunkokoisen bensatankin, matkatavarakoukkujen sekä tehokkaan laturin kaltaiset yksityiskohdat tekevät G 650 GS:stä käytännöllisen arkipyörän. Siihen saa varusteena myös matalamman satulan ja madallussarjan.

BMW:ssä on muista malleista eroten valuvanteet, mikä yhdistettynä vähäisiin säätömahdollisuuksiin sekä jousituksen että ajoasennon osalta, osoittaa, että G 650 GS kuuluu ensisijaisesti kadulle.

Yamaha Ténéré on vanha tuttu Bike-yhteyksistä. Se on ollut mukana tunturissa ja metsässä ja sitä on ajettu tuulessa ja tuiskussa.

Sillä on paljon yhtäläisyyksiä G 650 GS:n kanssa ja moni ostaja on taatusti harkinnut molempia malleja.

Yamaha on selkeästi suuntautunut katuajoon. Suuri ja leveä satula, reilunkokoinen katelasi ja mukavuuteen suuntautunut ajoasento asettavat omat rajoituksensa asfaltin jäädessä taakse. bmw:n tapaan Ténérékään ei viihdy erityisen hyvin mäkisessä maastossa. Vaimennus on pehmeä ja säätömahdollisuudet ovat rajalliset.

Yamaha jättäytyy metsässä mieluummin katsomon puolelle, kun se taas soralla pääsee oikeuksiinsa. Ajoasento on erinomainen, niin kauan kuin takapuoli pysyy satulassa, mutta on kohtuullinen myös seisaaltaan. Yamaha on onnistunut hyvin painonjakauman ja tasapainon osalta. Satula kuitenkin asettaa rajoituksia ajoasennon vaihtamiselle. Liikkuminen ei ole mahdollista, mikä hankaloittaa vauhdikkaampaa soralla ajamista. Ajovalmis paino on porukan suurin, mutta Yamaha on kätkenyt sen hyvin. Paino ilmenee lähinnä jousituksen toiminnassa.

Moottorin osalta 660 on ennemminkin turvallinen kuin hauska. Tehon puolesta se on hieman Bemaria heikompi, mutta siinä on terävämpi huippu. Kaksintaistelun pyöristä Yamaha tuottaa enemmän tehoa ja vääntöä alle 5 000 kierroksessa, mutta kikkailuun se ei kuitenkaan yllytä.

Ténérén ABS-versio tuli markkinoille vuonna 2011 ja siinä on sekä aikaisempaa lyhyempi joustomatka että matalampi satula, mikä korostaa katusuuntautunutta luonnetta ennestään.

Katuajo on Ténérén vahvin laji, vaikka jousitus onkin liian pehmeän rajoilla jopa kadulle.

Katupainotteisuudestaan huolimatta Ténéré on todella mukava soratien tuttavuus, eikä sillä ole todellakaan mitään hävettävää. Olisi kuitenkin mukavaa, jos abs:n voisi kytkeä pois päältä, lukkiutumattomat jarrut ja aktiivinen sorakikkailu eivät nimittäin oikein kulje käsi kädessä.

Husqvarna TE 630 on moottoripyörä, joka houkuttaa välittömästi aktiiviseen ajoon soratiellä. Karkeat renkaat tulevat vakiona ja pinnavanteet, kunnollinen jousitus sekä endurotyylinen muotoilu vihjaavat pyörän suuntautumisesta. Mukavuuden voi unohtaa saman tien.

Maantiellä Husqvarna on kaukana unelmasta. Istuin on kapea ja kova, tuulensuojaa ei ole nimeksikään ja koko pyörää leimaa keskittyminen kovaan ajamiseen pehmeällä alustalla. Se, joka on ajanut enduropyörää asfaltilla, tietää mistä on kysymys. Korkea alusta yhdistettynä karkeisiin renkaisiin saa koko pyörän tuntumaan epävakaalta. Vauhdikkailla pikkuteillä tilanne on parempi, vaikka pehmeälle alustalle sopeutetut jarrut asettavatkin rajoituksensa.

Pyörä on kuitenkin elementissään soralla. Sarvet alkavat painaa kypärää vasten mukavan soraosuuden tullessa vastaan ja pyörä jättää taakseen näyttävän sorasuihkun. Tästä ei soralla ajaminen juuri paremmaksi muutu.

TE 630 on hyvin tasapainotettu ja sitä on mukava ajaa seisaaltaan. Pyörä pärjää hyvin maastossa, mutta todelliseen enduroon se on hieman liian painava. Plussaa tulee siitä, että ohjaustankoa voi säätää korkeussuunnassa, mikä helpottaa mukavan ja rennon ajoasennon löytämistä. Istuin on tasainen ja koko pyörä on kapea, mikä helpottaa painopisteen muuttamista aktiivisen ja nopean ajon aikana.

Vaimennus on aivan eri luokkaa kuin katusuuntauneemmissa pyörissä. TE 630 on rakennettu kovia otteita ajatellen ja siinä on paljon säätömahdollisuuksia. Takaa voi säätää nopeaa ja hidasta vaimennusta sekä puristustuksen että paluun osalta. Etuhaarukasta voi säätää ainoastaan paluuta.

Vaihde- ja jarrupolkimet sopivat hyvin myös crossisaappaille, mikä on hieno ominaisuus tämänkaltaisessa pyörässä.

TE 630:ssa on erittäin hyvä alusta soralla ajoa varten, mutta tehon puolesta pyörä ei pääse aivan ktm 690 R:n tasolle. Husse toimii siedettävästi asfaltilla, jos ajetaan, eikä ajella. Sitä ei todellakaan ole tehty nielemään kilometrejä maantiellä, mitä korostaa lyhyt huoltoväli.

KTM 690 Enduro R on myöskin Biken vanha tuttu. Se oli mukana kolmen vuoden takaisessa koeajossa, jossa ajettiin Tukholmasta Norjan Trysiliin. Silloisen koeajon monet maantiekilometrit osoittivat nopeasti, ettei 690 R ole kotonaan kestopäällysteellä.

Mukavuuden täydellisestä puutteesta huolimatta 690 on aivan asiallinen peli tavallisella tiellä, kunhan ajotyyli on reipas. Kova alusta tuntuu motard-henkiseltä ja järeä 300-millimetrinen etujarru on hyvin mitoitettu, jopa asfaltille.

Kaikki pyörässä on tarkoitettu sorakikkailua ja maastoajoa varten. Istuinkorkeus on kunnolliset 935 millimetriä ja vaimennuksen isku on 250 millimetriä sekä edessä että takana. Jousitus on lisäksi kivikova, sekä hyvässä että huonossa. KTM 690 Enduro R vaatiikin erittäin hyökkäävän ajotyylin päästäkseen täysin oikeuksiinsa.

Soratiellä ktm osoittaa mistä se on tehty. Pito on lyömätöntä, tasapaino upea, eikä pyörän nopeudelle pehmeällä alustalla tunnu olevan lainkaan ylärajaa. Tankki sijaitsee istuimen alla helpottaen pitkällä edessä istumista tarpeen mukaan, mikä on iso plussa metsässä ajettaessa. Husqvarnan tapaan ohjaustanko on säädettävä, mistä ktm saa täydet kymmenen pistettä.

Vertailun neljästä pyörästä ktm sopii huonoimmin katuajoon. Kovan jousituksen lisäksi istuin muistuttaa lähinnä kapeaa lautaa. Moottorin käynti on raakaa ja räjähtävässä kierrosalueessa on sekä korkein vääntö että teho. Luonnetta voi lieventää satulan alla olevasta kytkimestä. Se säätää kartoitusta rauhallisemmaksi, mikä on mukavaa raskaassa maastossa.

Mittaristossa on säästelty ja enduroperintö käy erittäin selväksi, mikä jälleen osoittaa sen, että KTM 690 R on vähiten sopiva touringiin.

Neljän samanlaisen mutta samalla erilaisen pyörän joukosta kaksi omaavat selkeästi laajemman käyttöalueen, kun kaksi muuta taas ovat suppeampia.

BMW ja KTM eivät mielellään liiku kovinkaan kauas tarkoituksestaan. G 650 GS on tarkoitettu kadulle ja 690 R on liian äärimmäinen toimiakseen muutoin kuin täydessä vauhdissa. bmw kulkee tosin myös maastossa ja KTM kadulla, mutta tarjolla on paljon parempiakin vaihtoehtoja.

Kaksikertaisen kaksintaistelun voittajat ovat Husqvarna TE 630 ja Yamaha XT 660 Z Ténéré. Kahdella moottoripyörällä on tärkeä yhtäläisuus, nimittäin suhteellisen laaja käyttöalue.

Samanaikaisesti ne ovat keskenään todella erilaisia ja paremmuusjärjestys riippuu käyttäjästä. Kaikki on kiinni kuljettajasta, hänen tarpeistaan, kunnianhimostaan ja unelmistaan.

(Teksti Morten broks/Biken testiryhmä, julkaistu Biken numerossa 4.2012)

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: