Parivertailu: Moto Guzzi Audace vs. Victory Gunner

Parivertailu

Kaksi tyylillisesti riisuttua mallia, joiden moottoreissa ei ole säästelty. V-twinit mylvien selvitämme, kumpi sopii juuri sinulle.

Parivertailun kohteena on kaksi pyörää, jotka ovat yhdestä perusmallista muokattuja erityylisiä versioita. Toisen lähtökohta on matka- ja toisen muskelipyörä.
 
 
Moto Guzzin moottorina toimii Euroopan suurin V2, 1380-kuutioinen, tuttuun Guzzi-tyyliin pitkittäin asennettuna. Kaasuläppiä aukoo kolmiasentoinen ride-by-wire. Luistonesto pitää pyörän kurissa, jos kuskin kaasukäsi kramppailee väärissä paikoissa.
 
Satula on vaihtunut yhdenistuttavaan (ajetussa yksilössä on matkustajan satula lisävarusteena), astinlaudat jalkatappeihin sekä tanko suoraan ja leveään. Myös jousitusta on muutettu. Audacessa on tyyliin sopivampi teleskooppihaarukka ja päivitetyt takaiskarit. Äänenvaimentimia on lyhennetty soundien ja tyylin nimessä. Muutokset ovat keventäneet pyörää liki 40 kiloa California Touringiin verrattuna.
 
Vastaan asettuu Amerikan rautaa Victoryn muodossa. Myös Gunner on yksinkertaistettu versio valmistajan toisesta mallista. Muskelihenkinen Judge ja Gunner ovat nimittäin ulkoasun ja ergonomian muutoksia lukuun ottamatta hyvin lähellä toisiaan. Moottori on useista Victoryn malleista tuttu 1 731-kuutioinen mainio Freedom Twin ja runkogeometria hieman muita malleja terävämpi. 
 
Gunnerin satula on yhdenistuttava ja roimasti Judgea matalampi. Lisäksi ohjaustanko ulottuu lähemmäs kuljettajaa ja jalkatappeja on vedetty jonkin verran eteenpäin, joten ajoasento on astetta custom-henkisempi. Elektroniikkaa edustavat ABS-jarrut, muita hienouksia on konstailemattomasta Gunnerista turha etsiä
 
Ajettavana on kaksi pyörää, joiden keskiössä on kuljettajan nautinto ja tietynlainen äijäily. Mutta kummalla pyörällä kurvailu tarjoaa paremmat kiksit?
 
Moto Guzzi käynnistyy tuttuun tyyliin pyörää hieman heilauttaen ja jää käymään niin ikään tyypillisen tärisevää tyhjäkäyntiä. Ajoasento kookkaan pyörän päällä on yllättävän kompakti, erityisesti jaloilla tuntuu olevan jopa hieman ahdasta. Huomattavasti itseäni (185 cm) lyhyempi Tuomo ei kuitenkaan allekirjoita mielipidettäni.
 
Kytkin on kevyt ja tunnokas, samoin kaasukahva välittää asiallista tuntumaa. Moottorin värinät taukoavat oikeastaan heti, kun kierrokset nousevat yli tyhjäkäynnin. Ajoasetuksia on kolme, joista keskimmäinen, Turismo, on toimiva useimmissa tilanteissa. Sadeasetus on turhan mieto ja Veloce-sporttiasetus mutkatieräppäilyä lukuun ottamatta hieman hätäisen oloinen.
 
Moto Guzzin painopiste on verrattain korkealla ja myös kuljettaja tuntuu istuvan enemmän pyörän päällä kuin sen ”sisällä”. Asiaan ei kuitenkaan kiinnitä sen kummempaa huomiota ennen kuin on ajanut matalampaa Victoryä. Korkeus saattaa vaatia joiltakin kuljettajilta hieman totuttelua, erityisesti hitaassa ajossa, mutta ei Audace silti vaikea ajettava ole.
 
Mutkaisilla teillä Audace näyttää olevansa Moto Guzzin urheilullisen perinnön arvoinen. Erittäin hauska, sporttipyörämäinen moottori toimii koko kierrosalueella, mutta erityisen mainiosti se viihtyy punarajan tuntumassa. Nautintoa lisää kevytkäyttöinen vaihteisto, jonka pykälät vaihtuvat selkeästi ja ilman välivapaita. Ainoa kauneusvirhe on moottorin uudelleen alkavat värinät kovilla kierroksilla, mutta moiset sivuseikat unohtuvat pakoputkista kuuluvan sinfonian kantautuessa korviin. 
Ajettavuudeltaan Moto Guzzi on näinkin kookkaaksi pyöräksi yllättävän herkkä ja luottamusta herättävä. Suunnanmuutokset ovat tarkkoja ja nopeita, lisäksi kallistusvarat ovat järkevät, joten mutkaisilla teillä Guzzilla ajaa mielellään. Hyvää vaikutelmaa tehostavat erinomaiset Brembon jarrut ja hyvin toimiva alusta, joka päästää ainoastaan kaikkein suurimmat töyssyt läpi.
 
Moottori onkin Victoryn tunnusomaisin piirre. Monista muistakin Victory-malleista tuttu Freedom Twin on luonteeltaan todella mielenkiintoinen. Se vetää myös alhaalta, mutta kierrosalueen keskivaiheilla meno muuttuu suorastaan raivokkaaksi. Tehokkain kierrosalue on lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi, ja näin mielipuolisesta moottorista on vaikea olla pitämättä.
 
Samankaltainen äärimmäinen fiilis jatkuu myös pyörän satulassa, joka itsessään on matala sekä tarjoaa tilavan ja luontevan ajoasennon. Victory tuntuu kaikin puolin mekaaniselta ja raa’alta. Kytkin on raskas ja yksilevyinen etujarru vaatii reilusti voimaa. Se, ja huomattavasti kevyttoimisempi takajarru ovat valitettavan tunnottomat. Onneksi ABS on vakiona. Vaihteet kytkeytyvät raskaan kolauksen säestämänä ja jalkatapit raapivat maata herkästi.
 
Kun Gunnerin filosofiaan pääsee sisälle, on mutkien nieleminen suurta hupia – ainakin niin kauan, kun tien pinta on hyvä. Victory on korostetun raaka ja sen tarjoama tuntuma on varsin mekaaninen ja yksinkertaistettu.
 
Tällä kertaa valinnan tekeminen on varsin vaikea tehtävä, sillä molemmat pyörät ovat hyvin vetoavia. Näiden pyörien filosofiaa pohdittaessa ei voi välttyä johtopäätökseltä, että Audace ja Gunner ovat eroistaan huolimatta varsin samankaltaisia. Ne ovat vain eri näkökulmasta suunniteltuja.
 
Urheilullinen ja räväkkä Audace tavoittelee ehkä enemmän sporttipyörän kuljettajaa, joka haluaa siirtyä hieman rennompiin moottoripyöriin, mutta pitää silti räppäilystä. Hienostelematon ja raaka Gunner pyrkinee puolestaan vetoamaan eniten rennosta cruiserista rähinäisempään pyörään siirtyvään, häneen, joka pitää siitä, että oikean ranteen takana on voimaa, mutta pitää kuitenkin nautiskelevasta cruisailusta.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: