Moto Guzzi California / Suzuki C 1500 T

Parivertailu

Upouusi California kohtasi niinikään tuoreen Boulevardin keskellä hevoshakoja ja puima-koneita myöhäiskesän viimeisinä päivinä.

Muistatko kymmenen vuotta sitten, kun custompyörät kävivät kaupaksi kuin pehmis heinäkuun helteillä? Silloin joka toisen rivitalon edessä seisoi Virago, ja musta ajopuku vaatekaapissa oli yhtä itsestäänselvyys kuin raitaverkkarit. 
Sen jälkeen on tapahtunut yhtä jos toistakin. Monet tuoreet motoristit huomasivat, ettei moottoripyöräily välttämättä ollutkaan heidän juttunsa. Jotkut customit siirrettiin autotallin perälle, suksiboksin ja vanhojen muuttolaatikoiden taakse. Useimmat päätyivät kuitenkin käytettyjen markkinoille. Muutamien vuosien ajan tarjontaa oli valtavasti ja uudehkojen pyörien hinnat putosivat ennätyksellisen matalalle.  
Ilmiö ei näkynyt ainoastaan Suomessa. Nopeasti hiipuva kiinnostus cruisereita kohtaan näkyi pian myös valmistajien valikoimassa ja Harleyn, sekä nykyään myös Victoryn, kaltaisia isoja tekijöitä lukuun ottamatta luokkaan on viime vuosina saapunut heikosti uutuuksia.
Vuosi 2013 ei ollut poikkeus, sillä useimmat valmistajat panostivat etenkin adventuremallistoon – paitsi ne, jotka eivät panostaneet oikeastaan mihinkään.

Harvojen uutuuksien joukossa oli Moto Guzzi. Valmistaja esitteli legendaarisen Californian kahdeksannen version, joka on varustettu täysin uudella moottorilla. Vuosien saatossa Californiaa on myyty yli 100 000 kappaletta. Malli kehitettiin alunperin Los Angelesin poliisia, LAPD:tä varten, ja sieltä tulee oletettavasti myös mallin nimi. California oli Guzzin ainoa uutuus vuodelle 2013, mutta valmistaja ei olekaan tunnettu jatkuvasta uusien mallien tulvasta.
Suzuki oli Moto Guzzin kanssa samalla linjalla ja esitteli viime vuonna yhden uuden mallin, Intruder C 1500 T Boulevardin. Suzukin custom-mallistohan on nimeltään Intruder ja uusi baggermalli perustuu teknisesti 1 500-kuutioisiin Intrudereihin.

MOTO GUZZI California haettiin koeajoon Sollentunan Probikelta, Tukholman pohjoispuolelta. Custom-lisäys tarkoittaa käytännössä sitä, että pyörästä puuttuvat laukut ja katelasi, ja matkustajan satula on pienempi kuin 1400 Touringissa. Muutoin mallit ovat lähes identtisiä. Kyytiin hypännyt  Jonte totesi jo ennen pitkittäisen V-twinin käynnistymistä, että takaistuin viettää häiritsevästi taaksepäin.  
Suzuki haettiin Probiken lähistöllä sijaitsevalta maahantuojalta, ja pian California sai kaverikseen yönmustan pyörän. Vielä tankkien täyttö ja suunta kohti pikkuteitä. 
Guzzi näyttää suunnan hieman Suzukia pirteämmän moottorinsa ansiosta. Suzuki on rauhallisempi ja ahmii kilometrejä omaan rentoon tahtiinsa. Ei sillä että Suzukissa ei riittäisi voimaa, mutta se ei yksinkertaisesti houkuta räppäilyyn. 

Moto Guzzi on kaksikosta teknisesti kehittyneempi. Se on täynnä hienouksia, kuten ride-by-wire, vakionopeudensäädin sekä kolme ajoasetusta, jotka on nimetty italialaisin termein, kuten Veloce (nopea), Turismo (touring) ja Pioggia (sade). Lisäksi Guzzissa on kolmiportainen luistonesto ja ABS.
Suzuki on huomattavasti pelkistetympi, ja siitä puuttuvat kaikenlaiset sähköiset apuvälineet. Siinä ei ole edes ABS-järjestelmää, mikä on yllättävää vuosimallia 2013 olevassa cruiserissa.
Pyörät eroavat toisistaan ulkomuodollisesti, myös itsestäänselvien asioiden kuten laukkujen ja katelasin lisäksi.  
Suzuki on panostanut mustaan. Malli on käytännössä täysin musta lukuunottamatta kromista logoa, astinlautoja ja joitain hallintalaitteita. Viimeistelyn taso on yleisesti ottaen erinomainen, mutta jarrupoljin tuntuu olevan jostain ylijäämäraudasta kyhätty. Sivulaukut on tyylikkäästi verhoiltu samalla nahalla kuin satula. Ne kuitenkin vaikuttavat hieman persoonattomilta. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, jos ei halua erottua joukosta.
California on ulkomuodon saralla aivan toista maata. Kaikki aina art deco -henkisistä venttiilikopista iskunvaimentimiin ja etuvalon pultteihin, henkivät materiaaleihin ja yksityiskohtiin paneutumista. Kun kokonaisuutta tarkastelee läheltä ja kaukaa, on helppo ymmärtää miksi California Custom on nopeasti kerännyt ympärilleen uskollisen ihailijajoukon. Jos Ewan McGregor olisi postapokalyptisen tulevaisuuselokuvan pääroolissa, ei olisi yllättävää, jos hän ajaisi juuri California Customilla.

Parivertailua ajaessa pysyimme lähinnä pienemmillä teillä. Lisäksi pyrähdimme pienen kierroksen kaupungissa, mikä onkin italialaisen paraatilaji. Kiiltävä alumiini imee puoleensa keskustan neonvaloja kuin magneetti. Pysäköitäessä pyörät pääsivät näyttäytymään joka suunnasta ja saimme todeta, että tummanpuhuva Intruder vetää yhtä paljon katseita puoleensa kuin hopean loistoinen California. 
Käytännössä tuulisuojaton Guzzi ei ole ykkösvalinta moottoritielle. Suzukissa on tuulilasi, mutta se ei silti sovi isolle tielle yhtään Californiaa paremmin, joten tyydyimme pieneen pätkään moottoritietä. Se riitti vahvistamaan asian, joka oli jo tiedossa. 
Moto Guzzi on hitaassa vauhdissa raskas liikuteltava. Ilmoitetut 318 kiloa tuntuvat varsin painavilta ja korkean painopisteen vuoksi on kieli pidettävä keskellä suuta kääntyillessä. Guzzi on kaukana helposta, vaikka uuden moottorin kerrotaan olevan entistä pehmeämpi ja sen pyörivien massojen pienemmät. Pyörä vaatii totuttelua, mutta sen käytös ei silti tunnu kovin harmoniselta. Etenkin muihin Moto Guzzin suurempiin malleihin, kuten Grisoon ja Stelvioon, tottuneille Californian tuntuma on kuitenkin tuttu ennestään. Vaihdettavat ajoasetukset ovat erinomaiset ja pienen kokeilun jälkeen Turismon voi havaita parhaaksi useimmissa tilanteissa. Veloce tekee lyhytiskuisen moottorin kaasuvasteen hieman liian hätäiseksi ja Pioggia on puolestaan liian säyseä.
Voimansiirron suhteen on otettu harppaus eteenpäin aiempiin Guzzeihin verrattuna. Pienemmät pyörivät massat saavat moottorin tiputtamaan kierroksia nopeammin kun kytkimen painaa pohjaan, joka tekee vaihtamisesta sulavampaa. Guzzin vaihteistot ovat usein varsin raakoja, mutta tässä parivertailussa Suzuki tuntuu karkeammalta. Se tuntuu olevan tyypillinen Intruder 1500:n ominaisuus, sillä sama on huomattu aikaisemmissa koeajoissa, joissa on ollut samaa mallisarjaa oleva pyörä.

Moto Guzziin verrattuna C 1500 T:n kanssa on erittäin helppo tulla juttuun. Sopivan matala painopiste, mukavan matala satula sekä sopiva kaasuvaste ja tunnokas kytkin tekevät Suzukista todella helpon ajaa, vaikka pyörä painaa kokonaiset 363 kiloa, eli lähes 50 kiloa Guzzia enemmän.
Korkea paino käy ilmi vasta pyörää pysäytettäessä. Yhtä etujarrulevyä puristaa pieni kaksimäntäinen satula, joka tuntuu hieman turvattomalta. Tavallisessa arkiajossa se ei haittaa, mutta paniikkitilanteessa voi olla vaikeaa pysähtyä tehokkaasti. Tilannetta pahentaa entisestään ABS:n puute. Guzzissa on huomattavasti enemmän jarrutehoa, sillä siinä on kaksi 320-millistä levyä ja nelimäntäiset Brembon radiaalisatulat sekä ABS.
Vertailtavana oli jälleen kaksi melkoisen erilaista pyörää. Suzuki on luonteeltaan varsin väritön. Sitä ei voi suoranaisesti haukkua tylsäksi, mutta terää siitä puuttuu. Jos pitää mahdollisimman mustasta pyörästä, on se kuitenkin ihan hyvä vaihtoehto.
California on puolestaan kaikkea muuta kuin diskreetti. Se erottuu takuulla joukosta ja suorastaan vaatii tulla nähdyksi. Jos huomio ei pelota, eivätkä Guzzin kummallisuudet hämmennä, on California täydellinen vaihtoehto.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: