KTM 690 Duke R / Triumph Street Triple R

Parivertailu

Näillä R-malleilla on sama tavoite – mutta ne kulkevat aivan eri teitä. Vaan pärjääkö rivikolmonen itävaltalaiselle yksimukiselle?

Kehän oikeassa kulmassa on 149,5-kiloinen KTM 690 Duke R. Tälle vuodelle iloksemme saapunut itävaltalainen perustuu pitkälti KTM 690 Trackiin, jota käytettiin European Junior Cupissa. Se on aloittelijoiden luokka, joka järjestetään World Superbiken yhteydessä.
Vasemmassa kulmassa on Triumph Street Triple R, 183 kiloa. Brittiläinen on supersport-orientoituneempi ja siinä on 675-kuutioinen kone. Tälle vuodelle esiteltiin toinen mallisukupolvi. Edellisen mallin perän alle sijoitetut kaksi äänenvaimenninta on korvattu yhdellä moottorin alla majailevalla, ja runko on aivan uusi.
Duke on kaksikon vanhin. KTM esitteli ensimmäisen konseptin yleisölle vuonna 1993. Se oli enduro, jossa on katurenkaat, 17-tuumaiset vanteet ja iso jarrulevy edessä. Katukäyttöön sovitettu moto on vuosien myötä muuttunut rauhallisemmaksi ja ottanut askeleen kauemmas juuriltaan. Uusin versio on neljännen sukupolven malli ja muutos näkyy eniten kuutioissa.
Street Triplen menneisyys on erilainen, sillä se esiteltiin loppuvuodesta 2007. Malli perustui ylistettyyn Daytona 675:een ja siinä oli samankaltainen kolmisylinterinen moottori. Triumph teki kaiken oikein alusta alkaen ja malli nousi nopeasti hitiksi.

KTM 690 Duke R maksaa noin 13 000 euroa, eli vajaat kolme tonnia enemmän kuin tavallinen Duke. KTM:n mukaan kuljettajan asento on sama kuin 690 Track-kilpurissa. Tavallisesta 690 Dukesta poiketen ohjaustanko on alempana ja jalkatappeja on siirretty taaemmas ja ylemmäs. Moottorin suojaraudat ja Powerparts-satula ovat samanlaiset kuin Track-mallissa. Uusi Akrapovic-äänenvaimennin on lisännyt moottorin tehoa kahden hevosvoiman verran. Etujarrusatula on yhä Brembon käsialaa, mutta se on kuusi prosenttia pienempi ja nestettä sinne siirtää uusi pääsylinteri.
Suurin ero on nähtävissä WP:n säädettävissä vaimentimissa. Takana on täysin säädettävä monovaimennin, jossa on erillinen kaasusäiliö. Edessä on 43-millimetrinen USD-haarukka. Paluuvaimennusta hoitaa haarukan oikeanpuoleinen ja puristusta vasemmanpuoleinen putki. Joustomatka on kasvanut 15 millimetrin verran ja istuinkorkeus puolestaan 30 millimetrin verran.

Street Triple R:n hinta on 12 490 euroa, eli siitä joutuu maksamaan tasan 1 000 euroa enemmän kuin perusmallista. Uusi Street Triple on kuusi kiloa edeltäjäänsä kevyempi. Tämä on saatu aikaan vaihtamalla pakojärjestelmä ja vanteet sekä päivittämällä takarunko ja svingi.
R-mallissa on KYB:n säädettävä etuhaarukka, jossa on viisi millimetriä pidempi joustomatka kuin tavallisessa Street Triplessä. Takana on KYB:n monovaimennin, jossa on kymmenen millimetriä pidempi joustomatka.
Istuinkorkeus on kasvanut 20 millimetrin verran ja etujättö on 1,6 millimetriä aikaisempaa lyhyempi.
Takajarru on ennallaan, mutta etujarru on päivitetty kaksimäntäisestä nelimäntäiseen ja siihen on tullut uusi Nissinin pääsylinteri.Mittaristoa on täydennetty kierrosaikamittarilla ja vaihdeindikaattorilla.

mukana testaamassa oli stunt-ajaja Matti Tepsa. Toimituksen talli jää taakse ja pyörät ohjataan kohti Tukholman katuja. Molemmat pyörät kulkevat sujuvasti, ja erityisesti KTM hyötyy alhaisesta painostaan. Se vaatii kuitenkin enemmän liikenteessä jonojen välillä pujotellessa, sillä vaihteet ovat todella lyhyet. Duke selviää erinomaisesti moottoritieosuuksista, mutta kierrokset ovat korkealla ja pyörä värisee melko paljon. Matalilla kierroksilla värinät eivät kuitenkaan kiusaa. Itävaltalainen yksimukinen on Triumphin rivikolmosen tapaan samanlainen kuin perusversiossa.
Triumphin kapean ohjaustangon ansiosta autojen välissä on helppo liikkua kaupunkiliikenteessä. Vaihteiston toiminta on kokonaisuudessaan hyvä ja ykkönen on pidempi kuin aiemmissa malleissa. Street Triple toimii myös moottoritienopeuksissa mukavan pienillä kierroksilla. Moottorin käynti on pehmeää eikä värähtelyjä esiinny.
KTM:n hydraulinen kytkin on kevytkäyttöinen, mutta tuntuma on heikompi kuin Triumphin vaijeriversiossa.
Molempien pyörien mittaristossa on analoginen kierroslukumittari ja digitaalinen nopeusmittari. Triumphissa on enemmän hienoja yksityiskohtia, kuten vaihdeindikaattori, vaihdevalo sekä manuaalinen kierrosaikamittari. Ne ovat selkeitä, ja kaikki säätölaitteet toimivat ongelmitta. Molempien mallien peilit täyttävät käyttötarkoituksensa, mutta 690 Duken versioita on hieman helpompi säätää.

hitaasti sykkivä kaupunkiliikenne jää taakse ja suunta otetaan kohti kiemurtelevia maanteitä.
Maantielle päästessään moottoripyörät osoittavat potentiaalinsa. Ne ovat tasapainoisia, ja paino on hyvin keskitetty. KTM kääntyy kevyesti, mikä johtuu paitsi kevyestä painosta, myös matalammasta liikkuvasta massasta. Powerparts-satula on leveä ja pehmeä, ja kuljettajalla on hyvin tilaa liikkua. Matti rakastuu Kotarin leveään ohjaustankoon, joka vielä kaupungissa haittasi jonojen väleissä liikkumista.
– Se on niin hyvä ja helpottaa luisuja, Matti sanoo moottoripyöriä vaihtaessa.
Reippaassa ajossa pyörää on helppo hallita ohjaustangon ja näkyvyyttä parantavan ryhdikkään ajoasennon ansiosta.
Street Triplessä on etunojaisempi ajoasento sekä matalampi ja enemmän sisään kääntyvä tanko. Kuljettajalla on vähemmän tilaa ja ajoasento on raskas hitaammassa vauhdissa. Katteiden ja tuulenohjaimien puutteesta huolimatta sekä KTM että Triumph toimivat parhaiten nopeassa vauhdissa. Kookkaampia tuulensuojia saa tarvittaessa lisävarusteena.
Triumphissa on suoraviivainen kierrosalue ja voimaa on jatkuvasti tarjolla. Moottori ulvoo upeasti myös ilman lisävarusteena saatavaa äänenvaimenninta. Vaihteisto toimii  selkeästi, eikä kytkimetön vaihteiden vaihtaminen tuota missään vaiheessa ongelmia.
KTM:n yksimukisessa on runsaasti voimaa huipulla, mutta alakierroksilla se on heikompi. Kierrosalue ei ole yhtä pitkä ja suoraviivainen kuin Triumphissa. Vaihteistokaan ei ole yhtä tarkka, vaan tuntuu raaemmalta ja vaatii kuljettajalta enemmän hienosäätöä.
Duke on ainoa, josta voi valita ajoasetuksen. Satulan alta voi valita kolmen vaihtoehdon väliltä, ja lisävarusteena on vipu, jonka avulla karttaa voi vaihtaa ohjaustangosta. Vakiona on asento 3, sport on asennossa 2 ja komfort asennossa 1. Erot ovat huomattavissa etenkin alakierroksilla, jossa komfort on rauhallisempi. Sportissa kaasuvaste on puolestaan rivakampi.
Molemmissa pyörissä on poiskytkettävä ABS, joka käynnistyy itsestään, kun pyörän sammuttaa. Dukessa järjestelmä kytketään pois napinpainalluksella vaihteen ollessa vapaalla. Duke R:ssä on lisäksi supermoto-asento, jossa etujarrun ABS on aktivoitu, mutta takarenkaan lukittuminen sallitaan. Street Triplessä on navigoitava valikon läpi vaihde vapaalla, mikä kestää hieman kauemmin.
Triumphin nelimäntäinen satula ja 310-milliset levyt toimivat hyvin ja kahvan tuntuma on hyvä ja välitön. ABS-järjestelmä toimii melko nopeasti. Triumphin järjestelmä on aiemmin saanut palautetta hitaasta toiminnastaan, mutta se on kehittynyt. Parannukselle on silti tilaa. 
KTM:n yhdessä levyssä on pehmeämpi ote ja se vaatii enemmän voimaa. ABS toimii kuitenkin nopeammin, eikä Dukessa nouse takarengas ilmaan yhtä helposti kovassa jarrutuksessa kuin Street Triplessä.
Molemmissa R-versioissa on säädettävä jousitus. Perusasetus on pehmeä, muttei liian joustava, vaikka etenkin Street Triplellä on taipumusta painua pohjaan kovassa jarrutuksessa. Molempien mallien jousitus on mukaileva ja joustava, mistä on paljolti kiittäminen pidempää joustomatkaa.

Triumph Street Triple R ja KTM 690 Duke R ovat yllättävän samankaltaisia. Molemmat ovat hyviä pyöriä, jotka sopivat sekä aloittelijoille että kokeneille motoristeille. Tavoite on sama, nimittäin ajamisen hauskuus, mutta pyörät kulkevat eri reittejä. Molemmissa on etunsa ja haittansa.
Triumph on se, jossa on eniten kasvuvaraa, sillä siinä on laajuutta ja monipuolinen käyttöalue. Se sopii sekä arkikäyttöön että ratapäiville. KTM sopii paremmin aloittelijoille, mutta läpikotainen hyödyntäminen vaatii taitavan kuljettajan. Duke on erittäin helppo pyörä, jolla voi leikitellä myös hitaissa nopeuksissa. 
Mallien hintaero on lähinnä marginaalinen. Edullisempi Street Triple R tarjoaa enemmän vastinetta rahalle ja tuntuu todelliselta R-mallilta. Duke R on perusmallia parempi, mutta hinta-laatu-suhteeltaan Street Triple R:ää heikompi.

Teksti: Jonathan Balsvik Kuvat: Marc Malmqvist

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: