Honda Crossrunner / Yamaha Tracer

Parivertailu

Sportti-adventure on mielenkiintoinen suuntaus sille, joka kaipaa mukavaa katupyörää. Nyt vertailussa on kaksi budjettivaihtoehtoa.

Koskaan aiemmin ei valmistajien valikoimiin ole kuulunut yhtä paljon erityyppisiä moottoripyöriä. Nyt eletään lokeroinnin kulta-aikaa. Yksi viime vuosina vahvasti kasvaneista suosituista genreistä on sport-adventure, johon on esitelty esimerkiksi sellaiset piinkovat luomukset kuin Ducati Multistrada ja BMW S 1000 XR. Lyhykäisyydessään adventuresta poimitaan parhaat puolet ja viedään ne asfaltille, jolloin tuloksena on yleensä viihtyisä maantiepeto. 
Jos ei kuitenkaan kaipaa superbikemaista suorituskykyä, kasaa kirjainyhdistelmillä nimettyjä sähköisiä apuvälineitä ja suolaista hintalappua, tarjolla on edellä mainittujen lisäksi muitakin vaihtoehtoja. Hyviä esimerkkejä ovat päivitetty Honda VFR 800 X Crossrunner ja uusi Yamaha MT-09 Tracer. Niitä yhdistää sopivasti samankaltainen moottorin kapasiteetti ja komponentit, mutta luonteeltaan ja erityisesti hinnaltaan ne poikkeavat toisistaan.
Honda Crossrunner perustuu sporttitourer-sisarukseensa, klassiseen VFR 800 F:ään. Crossrunner lanseerattiin vuonna 2011, ja siinä nähtiin monia F-sisaruksesta tuttuja komponentteja. Toureriin tehtiin tuntuva päivitys vuodelle 2014, ja edelleen uudistunut vuoden 2015 Crossrunner on kokenut huomattavan ulkoisen muutoksen. 
Katteiden määrää on vähennetty, jolloin moottori näkyy entistä paremmin, ja kaikkiaan pyörän ulkoasu on entistä riisutumpi ja keveämpi. Pyörä on saanut myös LED-valon, lämpökahvat ja uuden mittariston. Swingi, takarunko, vanteet ja jarrut on haettu F-mallista, ja perän joustomatka on kasvanut 147 milliin ja keulan 133 milliin. Runko ja V4-moottori (joka on saanut kevyen päivityksen myötä neljä lisäheppaa) ovat VFR-malleille yhteiset jo vanhastaan.
Yamaha Tracer puolestaan perustuu menestyneeseen MT-09-malliin ja kuuluu tämän vuoden uutuuksiin. Pohjimmiltaan Tracer on oikeastaan MT-09, jonka ergonomiaa ja designia on muovattu sportti-adventuren suuntaan. Reilusti vääntävä streetfighter on lahjoittanut sille rivikolmosensa ja alustansa, joista ensimmäinen on säilytetty entisellään ja tuottaa 115 hevosvoimaa – ei hassumpi juttu, jos kaipaa reipasta ajokokemusta.
Verrattuna lähtökohtaan pyörässä on myös isompi mittaristo, kaksi LED-valoa ja keskituki. Nämä varusteet sekä katteet ja neljä litraa isompi 18-litrainen tankki nostavat myös pyörän painoa: Tracer painaa ajovalmiina 210 kiloa eli lähes 20 kiloa MT-09:ää enemmän.
Allekirjoittanut ja Ruotsin Biken päätoimittaja Magnus Wallner ottivat kaksikon alleen eräällä poikkeuksellisen aurinkoisella viikolla. Pyörät ajettiin perusmallisina ilman lisävarusteita, ja testimiljöönä toimivat vaihtelevat asfalttitiet.

Rivikolmonen ja V4 tarkoittavat kumpikin viihdyttävää menoa. V4-kone on Honda-perheen pitkäikäinen jäsen, ja sen VFR-versio on ollut mukana kuvioissa 80-luvun puolivälistä saakka. Luonteeltaan se on hondamaisen monipuolinen ja sivistynyt, mutta tästä versiosta löytyy myös selviä tehopiikkejä. 
Yamahan "Master of Torque" on puolestaan intoilevampi tuttavuus. Rivikolmonen yllyttää jatkuvasti kiihdyttelemään ja tarjoaa reippaasti vääntöä.  Erot moottorien luonteessa ovat jäljitettävissä myös niiden alkuperään: Hondan koneen juuret ovat sporttitourerissa, Yamahan taas streetfighterissa.
Molempia kiusaa kuitenkin hieman nykivä ruiskutus. Yamahaan voidaan valita ajoasetukseksi A, STD tai B. B-asetuksella kaasuvaste on hellä, kun taas STD ja erityisesti A tekevät kaasusta melko töksähtelevän. Honda ei tarjoa valinnaisia ajoasetuksia, ja vaikka sen käynti on sileä, on silläkin taipumusta töksähtelyyn. Suosikkitiellä tämä ei muodostu ongelmaksi, mutta kaupunkiajossa se vaikeuttaa moottorin käsittelyä. 
Kummassakin pyörässä on hyvin toimiva kuusipykäläinen vaihteisto. Yamahan on jämäkämpi, ja sen kytkin on tunnokas ja helppokäyttöinen. 
Hondan vaihteistossa on hieman Yamahaa pidemmät välitykset. Kytkin on siinäkin hyvä, mutta sen käsittely on Yamahaa raskaampaa. Crossrunner erottuu kuitenkin edukseen säädettävällä jarruvivulla ja kytkinkahvalla, kun Tracerin omistaja saa tyytyä pelkkään säädettävään jarruvipuun.
Vaikka kuljettajan ergonomia on pyörissä näennäisesti samankaltainen, niiden väliltä paljastuu selviä eroja, kun siirtyy ensimmäisen kyydistä toisen ratsaille. Hondan kohdalla kuljettaja istuu kyydissä, ja istuinkorkeus on matala, minkä seurauksena on terävä ja kompakti polvikulma. Yamahan tapauksessa kuljettaja istuu pikemminkin pyörän päällä, sillä istuinkorkeus on Hondaa korkeampi, mutta samalla jalkatilaa on enemmän. 

Mukavuuden suhteen pyörät ovat kuitenkin varsin tasaväkiset. Molemmissa on puolensa, mutta silti Honda vie lopulta voiton. 
Kuljettajan asento on Yamahan kyydissä mukavampi, mutta Hondassa on pehmeämpi satula, hyvä tuulensuoja ja viisiportaiset lämpökahvat. Lämpökahvoissa ei tosin ole erityistä hurraamista, sillä ne on suunniteltu pikemmin Aurinkorannikon kuin Pohjoismaiden kylmyyttä vastaan. 
Alustan säätöjen suhteen kumpikin valmistaja on valinnut oman tiensä. Hondan säädöt ovat erittäin pehmeät, ja epätasaisessa maastossa meno käy helposti pomppuiseksi. Kun kyytiin nousee matkustaja, käy takavaimentimen esijännityksen säätö näppärästi sijoitetusta hallintalaitteesta. Yamahassa on jämäkämpi ja sporttisempi jousitus, joka soveltuu erinomaisesti reippaaseen ajoon. 
Reilusta painoerosta huolimatta sekä Crossrunner että Tracer ovat helppoja käsitellä. Lyhyellä kuskilla voi olla tekemistä korkean ajoasennon kanssa, mutta silti laitteiden pyörittely käy ketterästi niin ajon aikana kuin moottorin ollessa sammuksissakin. Eritoten Honda on painoonsa nähden helppo.
Kummassakin pyörässä on digitaalinen mittaristo, joka on helppolukuinen valosta riippumatta. Hondan mittaristossa on pieneen tilaan koottu reilu määrä tietoa. Lähes kaikki tiedot esitetään näytöllä kerralla; loput saadaan esiin nappuloita painelemalla. 
Yamahan mittaristo on isompi, mutta kerralla näytettävä tietomäärä on suppeampi. Valikkojen selailu käy näppärästi ohjaustangon hallintalaitteista. 
Valokuvaussessiota seuraavalla myöhään ajettavalla osuudella saamme muistutuksen LED-valaistuksen ilosta. Molemmissa pyörissä on erittäin pitkä ja vahva valo. Hondan valokeila on aavistuksen leveämpi ja pidempi, mutta Yamaha ei jää pahasti jälkeen. Molemmat tekevät valolaboratoriossa vaikutuksen. LEDissä on tulevaisuus!

Kummankin pyörän luonne osuu erittäin tarkasti yksiin valmistajansa oman filosofian kanssa. Honda edustaa äärimmäisen hienostunutta toiminnallisuutta viimeistä mutteria myöten, ja seurauksena on varsin tasainen luonne. Yamaha on raaempi tekijä, jonka fokus on sportissa, ja MT-09:n perintö on ilmeinen. 
Ruotsissa kaksikon välillä on noin 3 000 euroa vastaava hintaero, ja olennainen kysymys kuuluu, onko se perusteltu. Honda on paremmin viimeistelty, ja se tuntuu enemmän loppuun viedyltä. Poikkeuksen tekevät tosin luistoneston ja lämpökahvojen hallintalaitteet, jotka näyttävät halvoilta jälkimarkkinavarusteilta. Muutoin pyörä on kuitenkin selvästi harkittu paketti.
Tracerissa on kuitenkin reilusti moottoripyörää vastineeksi sijoitetuille rahoille. Sen komponentit ja toiminnallisuus ovat verrattavissa Crossrunneriin, mutta hinta on selvästi huokeampi.  Kaupan päälle saa lisäksi enemmän moottoria.

Mukavuuden osalta pyörät ovat erittäin tasaväkiset. Itse ottaisin pitkälle seikkailulle Yamahan sen avoimemman polvikulman vuoksi, mutta useimmille (alle 190-senttisille) Honda on parempi vaihtoehto, suurelta osin sen touring-painotteisemman lisävarusteluettelon vuoksi. Tavanomaista arkikäyttöä ja pidempiä helppoja ajopätkiä ajatellen Tracer on oiva valinta, joka jättää myös hyvän pesämunan lisävarustehankintoihin. 
Kumpaa siis saisi olla, sushia vai sakea?

Teksti: Jonathan Balsvik Kuvat: Simon Hamelius

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: