Aprilia Caponord / Triumph Tiger Sport

Parivertailu

Asfaltille suunnatut Aprilia Caponord ja Triumph Tiger Sport ovat alati kasvavan adventure-luokan kaksi uusinta lisäystä.

Kuolaatko uuden citymaasturi-moottoripyörän perään? Vuoden 2013 mallitarjonta muodostaa kattavan kokonaisuuden monipuolisia pyöriä jokaiseen makuun. Lähes kaikilla valmistajilla on mallistossaan kaksipyöräinen seikkailija. Tarjolla on malleja jokaiseen makuun riippumatta siitä onko hakusessa Toyota Landcruiseria tai Porsche Cayennea vastaava moottoripyörä. Tilannetta ei tietenkään heikennä se, että alkuperäisten ja tarvikevarusteiden tarjonta on käytännössä loputon.
Nelipyöräisten sukulaistensa tapaan useimmat adventurepyörät viettävät koko elämänsä asfalttipäällysteisillä teillä, mikä puolestaan heijastuu pyörien perusvarustukseen. Kawasaki Versys 1 000:n tai Ducati Multistradan kaltaiset pyörät eivät salaile suuntautumistaan. Mallien 17-tuumaiset vanteet ja kadulle suunnattu jousitus viittaavat siihen, että pyörät sopivat parhaiten nimenomaan sinne missä niitä todennäköisesti käytetäänkin, eli asfaltille. 
Adventurepyörien luokka kehittyy harppausaskelin. Mallit ovat muokkautuneet hankalista offroadpyöristä perinteisten katumallien kaltaisiksi käyttäjäystävällisiksi laitteiksi. Tämä koskee etenkin nyt ajettavan parivertailun pyöriä. Sekä Aprilia Caponordia että Triumph Tiger Sportia on hienosäädetty merkittävästi edellisiin malleihin verrattuna.

tuliterä Aprilia Caponord on muuttunut valtavasti edeltäjäänsä nähden. Vuosien 2 001 ja 2 008 välillä tuotannossa ollut Caponord oli 998-kuutionen. Siinä oli alla pinnavanteet, ja etuvanne oli 19-tuumainen. Tarjolla oli myös Rally Raid -versio, jossa oli pidemmät joustomatkat, isot alumiinilaukut ja palkkirunko.
Uudessa mallissa on tuttuun tapaan V-twin, mutta se on kasvanut 1197 kuutioon, ja tehoa on hurjat 125 heppaa (edellisessä oli 98). Pyörässä on vakiona ABS, kolmiportainen luistonesto ja kolme moottorimoodia. Testiyksilössä oli lisävarusteena saatava Travel Pack, johon kuuluu Sachsin aktiivijousitus, keskiseisontatuki, vakionopeudensäädin sekä sivulaukut. 

Triumph Tiger Sport ei ole uusi eikä vanha malli, vaan pikemminkin olemassa olevan Tiger 1 050:n muokattu versio. Näkyvin ero on monosvingi, mutta uutta tulokasta on siunattu myös kymmenellä lisähepalla ja terävämmällä alustan geometrialla. Merkittävä muutos on myös päivitetty jousitus, joka on nyt takapuristusta myöten täysin säädettävä. Lisäksi ABS on päivitetty.
Testiyksilössä oli lisävarusteina moottorin suojaraudat, touring-tuulilasi, lämpökahvat ja mukava satula.

parivertailu ajettiin ruotsin itärannikolla Roslagenin saaristossa, joka oli täydellinen ympäristö parivertailun moottoripyörille. Tiukat mutkat, nopeat kaarteet ja yksi jos toinenkin suora routavaurioineen asettivat moottorit, jarrut, alustat ja elektroniset apuvälineet koetukselle. Kaupan päälle on myönnettävä, että molempien pyörien puikoissa oli todella hauskaa.
Aprilia on kauttaaltaan tasapainoinen pyörä. Se pitää linjansa kaikissa nopeuksissa ja ryömitettäessä se on kuin unelma. Tiukka U-käännös hitaassa vauhdissa on naurettavan helppo tehdä, vaikka kyydissä olisi toinen henkilö. Ohjattavuus on neutraalia ja kevyttä kaikissa tilanteissa ja kaikilla asetuksilla.
Aktiivijousitus (ADD) toimii erinomaisen hyvin. Apriliassa on sama järjestelmä kuin BMW R 1 200 GS:ssä ja Ducati Multistradassa. Käytössä on siis mukavuutta parantava Skyhook-algoritmi, joka pyrkii pitämään moottoripyörän korkeuden vakiona. Se säätää vaimennusta siten, että renkaat mukailevat ajoalustaa mahdollisimman hyvin pyrkien siihen, ettei itse pyörä liiku jousituksen liikkeiden mukana.
Mukava Aprilia on pohjimmiltaan pehmeä ja mukaileva, mutta tempon kiihtyessä elektroniikka muuttaa asetuksia kovemmiksi. Tarjolla on neljä erilaista asetusta: yksi tai kaksi henkeä pyörän kyydissä, matkatavaroiden kanssa tai ilman sekä automaattinen asetus, joka säätää perän esijännitystä pyörän kyytiin lastatusta painosta riippuen. Ainoa manuaalisesti säädettävä asetus on keulan esijännitys. Jousitus sekä ehkä kaikkien aikojen mukavin vakiosatula tekevät Caponordista erinomaisen matkakumppanin pitkille reissuille. Lisäplussaa tulee vakionopeudensäätimestä. Ainoa heikkous on säädettävä tuulilasi, jota ei saa säädettyä tarpeeksi korkeaksi eikä myöskään tarpeeksi matalaksi, ainakaan kun puikoissa on 183-senttinen kuljettaja. Lisävarustelistalla on kuitenkin myös tarjolla vaihtoehtoja.
Moottori on pohjimmiltaan sama 90-asteinen V-twini kuin Dorsodurossa. Starttinapista voi valita moottorin käyntikartan, joista S ja T tuottavat täyttä tehoa. R-sademoodi on rajoitettu sataan heppaan. Molemmat testikuljettajat suosivat T-moodia, joka tuntuu pehmeältä yliherkän ja nykivän S-moodin rinnalla. Kookkaalle V-twinille tyypilliseen tapaan ­Caponordin moottorin käynti on erityisesti matalilla kierroksilla kaukana silkinpehmeästä. Häiritseviä värinöitä ei kuitenkaan esiinny ja vakaana pysyvät peilit tarjoavat hyvän näkyvyyden taaksepäin. Pyörä ei siis pidä täyskaasusta tyhjäkäyntikierroksilla, minkä Triumph puolestaan nielee protestoimatta, mutta puutetta kompensoivat silkinpehmeästi toimiva vaihteisto ja hyvä kytkin.
Turvallisuusominaisuuksien joukossa on luistonesto (ATC) ja ABS. ATC on kolmiportainen, mutta mikään asetus ei kuitenkaan salli sutimista. Jos Caponordilla on tarkoitus revitellä hiekalla, järjestelmät kannaattakin kytkeä pois päältä. Jarrut toimivat esimerkillisesti, sillä jarruteho on suoraviivaista ja helppokäyttöistä aina lukittumiseen asti. ABS-järjestelmä puuttuu peliin hallitusti ja tasaisin pulssein.

Triumph Tiger Sport on hyvin paljon samanlainen kuin Caponord. Ohjaus on tarkka ja neutraali, mutta vaatii voimaa. Painopiste on korkeampi kuin Apriliassa, mistä ei tosin ole haittaa muutoin kuin hitaassa vauhdissa. Kokonaisuudessaan Triumph tuntuu Caponordia sporttisemmalta. Tavallinen Tiger 1 050 tuntuu ajettaessa melko pehmeältä, ja Sport onkin huomattavasti kovempi, mutta silti mukaileva, kunhan tie pysyy suhteellisen tasaisena.
Lisävarusteena hankittava tuulilasi ohjaa ajoviiman erinomaisesti pois kuljettajasta ja Tiger Sportin ergonomia on kaikkiaan hyvällä tasolla. Jämäkät hallintalaitteet vaativat kovempia otteita kuin Aprilian vastaavat, jotka ovat hieman ryhdittömän oloiset.  
Rivikolmosen ruiskutus on sivistynyt ja herkkä. Kierrosalue on Triumphin muista rivikolmosista tuttuun tapaan laaja. Se on hitusen Caponordia nopeampi kaikilla kierrosalueilla ja sillä on onneksi helpompi ajaa pienillä kierroksilla, sillä vaihteisto on kankea eikä lyhyen vaihdevivun sijainti oikein sovi yhteen jalkatapin kanssa.
Selkeästi toimiva etujarru vaatii voimaa, mutta takajarru on puolestaan erittäin kevytkäyttöinen. Triumphin mukaan ABS-järjestelmä on päivitetty, mutta sen toiminta on siitä huolimatta hakkaava ja pulssit ovat pitkät.

Tiger Sport on epäilemättä hyvä ja luonteeltaan hauska pyörä. Perinteiset analogiset ominaisuudet houkuttelevat varmasti monia ostajia. Apriliaan verrattuna se tuntuu kuitenkin hieman aikansa eläneeltä, ja siitä huomaa, että perustana on vanhahko malli.
Caponordista puuttuu tiettyä sporttista särmää, mutta se korvaa puutteet monien muiden hienojen ominaisuuksien myötä. Se on teknisesti hyvin suunniteltu sekä moderni, ja kokonaisuutta maustaa hienot yksityiskohdat, kuten pakojärjestelmän säädettävyys sivulaukkujen mukaan sekä bluetoothilla toimiva sovellus, jonka avulla matkapuhelimen voi yhdistää moottoripyörään.

Teksti: Magnus Wallner Kuvat: Marc Malmqvist

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: