KTM 1290 Super Adventure S vai 1090 Adventure?

KTM järjesti Adventure-mallistonsa ensimmäisen koeajon Barcelonassa, Espanjassa, jonne itävaltalaistehdas oli valjastanut kaksi tuotetta: 1290 Super Adventure S:n ja 1090 Adventuren. Kyseessä ei ollut näiden kahden vertailutesti, mutta siihenhän se kuitenkin meni. Oli kysymys kohtuuton tai ei, siltä kannalta asiaa nyt mietitään. Todettakoon nyt vielä, että molemmat mallit ovat ensiluokkaisia, eikä kummastakaan ole pahaa sanottavaa.
 
20172101141557.jpg?itok=6JdWxt5m

1090 on äärimmäisen kevyt ja helppo ajettava. 1050-kuutioinen pyörä painaa kuivana 205 kiloa, mutta on hyvin solakka ja kevyt käsitellä. Kaupungissa pujottelu ja paikallaan liikuttelu on yksinkertaista, mutta paukkua riittää myös mutkateille.
Ajoasento on rento ja hallintalaitteet tuntuvat osuvan juuri sopivasti kohdilleen. Ajettaessa keveys nousee päällimmäisenä mieleen. 125 heppaa liikuttaa pyörää erinomaisesti, keula nousee ja mutkat sujuvat rennolla otteella. Ajoasetuksia on kolme: rain, street ja sport, joista viimeinen oli ehdottomasti mukavin. Ajoimme hyvin reipasta vauhtia, mikä osaltaan vaikutti tähän. Lisävarusteena saa myös offroad-asetuksen.
 
Kaiken kaikkiaan 1090 sopi käteen erinomaisesti. Semiaktiivista jousitusta ei kaivannut missään vaiheessa, sillä alusta toimi oikein hyvin niin jarrutuksissa kuin kiihdytyksissäkin. Alusta tuntui sopivan jämäkältä, mikä tuntui positiivisessa mielessä varsinkin jarrutuksissa. Nopeissa mutkayhdistelmissä pyörän keveys provosoi jopa turhankin railakkaaseen menoon, mutta koko paketin toimivuus suorastaan huusi ajamaan hieman reippaammin.
 
20172101141614.jpg?itok=G8DM3cNy

Veljeskatraan iso herra eli 1290 Super Adventure S edustaa sitten taas aivan eriluokan pyörää. Vakiovarusteiden lista on loputon. Jo pelkästään uusi TFT-näyttö olisi oman tarinansa arvoinen. Se antaa erinomaisen lisän kaikkine puhelinliitoksinen, koteloineen, latureineen ja säätöineen. Se on sitä arjen luksusta seikkailijalle. Totta kai hyvin pitkälle viety varustelu, kuten LED-ajovalo kaarreajovaloilla, avaimeton käynnistys, luistonesto, ride-by-wire, kaarre-ABS, vakionopeudensäädin ja semiaktiivinen jousitus antavat kuljettajalle paljon. Lisävarusteena on saatavilla jopa Hill Holder, mikä avustaa mäkilähdössä painavalla kuormalla.
Käytännössä pyörä on niin hienosti rakennettu, että peli tarkkailee kaikkea mitä siinä tapahtuu. Mikäli käytössä on jokin ajoasetuksista, kuten sport, keuliminen on mahdotonta. Keula nousee hivenen, mutta vain sallitun määrän. Kun kaikki esiasetukset ottaa pois, nokka nousee helposti ja takapyörä lyö tyhjää.
 
215 kiloa painava 1301-kuutioinen 1290 on kuitenkin todella suuri pyörä sivulaukkuineen kaikkineen. Se tuntuu ajaessa. Moottori on todella hyvä, mutta ajaminen on hyvin erilaista kuin pikkuveljen kanssa. Paukkua löytyy, vaikka koko kylälle jaettavaksi, sillä tehoa pyörässä on 160 hevosvoimaa ja vääntöä peräti 140 Newton metriä. Tämän lisäksi elektroniikka pitää renkaat erinomaisesti maassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että elektroniikka tekee, mitä se on ohjelmoitu tekemään. Esimerkiksi kovassa vauhdissa semi-aktiivinen jousitus sport-asetuksella teki keulasta jarrutustilanteessa hyvin kovan, eikä ajaminen tuntunut luontevalta. Vasta kun alustan asetti comfortille ja moottorin puolestaan sportille, alkoi meno maistua. Tällä asetuksella keula pehmeni jarrutuksissa sopivasti, mikä antoi kuljettajalle lisää luottoa. Toisaalta mutkasta ulos kiihdyttäessä pyörä tuntui hivenen menettävän pitoa, mutta se oli pienempi paha.
 
Mutta kumman kanssa lähtisit reissuun? Se on todella paha kysymys. Super Adventuressa S:ssä riittää herkkuja, mutta esimerkiksi quick shifter menettää hohtonsa varsin nopeasti. Se on todella hieno lisä, mutta pyörässä on niin järjettömän hyvä ja vääntävä moottori, ettei vaihteita tarvitse alvariinsa vaihtaa. Entä semiaktiivinen jousitus? Joo, erinomainen lisä, mutta ilman sitä tulee oikein hyvin toimeen.
 
Mutta sitten kun lähdetään miettimään turvallisuutta lisäävää elektroniikkaa, johon tietenkin semiaktiivinen jousituskin osaltaan myös kuuluu, niin alamme olla vaikeiden asioiden äärellä. Kurvi-ABS on todella vakuuttava, kuten myös hyvin toimiva luistonesto. LED-valo on suuri plussa, mutta sitten taas TFT-näyttö menee luksusosastolle.
 
On jokseenkin erinomainen veto KTM:ltä rakentaa viisi täysin erilaista Adventurea, sillä jokainen varmasti löytää omansa. Itse henkilökohtaisesti valitsisin 1090:n. Ehkä vielä R-version, mutta sitä en ole vielä päässyt kokeilemaan.
 
1290 vie potin selkein pistein, jos puhutaan luksusluokan pelistä, jolla ajetaan eritoten pitkää matkaa asfalttiteillä. Moottori on rehellisesti sanoen todella hyvä. Vääntöä löytyy, eikä 160 hevosvoiman huipputeho jätä ketään kylmäksi. Herkkuja löytyy vakiona järjetön määrä ja lisää saa, kun klikuttaa lisävarustelistaan rakseja.
Offroad-henkisenä kuljettajana täytyy kuitenkin sanoa, etten maksaisi näistä herkuista yli 4300 euron lisähintaa. En tarvitse avaimetonta käynnistystä, sillä hukkaisin sen kuitenkin jonnekin. Jos näyttöön saadaan tulevaisuudessa Netflix ja muut palvelut, niin ehkä, mutta tässä vaiheessa 1090 on minun valintani.

Uusin numero