Ducati Scrambler

Koeajo

Ducati tähtää seuraavan polven motoristeihin ja elvyttää 60-luvun klassisen Scramblerin. Luvassa on hauska, charmantti ja halpa pyörä.

Malli on ducatillekin merkittävä. Painottaakseen pyörän tärkeyttä valmistaja on luonut sille aivan oman merkin: teknisesti ottaen se on nimittäin Scrambler Ducati. Ducatin avainsanat ovat suorituskyky ja teknologia, mutta Scramblerin ideologia on toisenlainen, ja sen odotetaan nostavan valmistajan myyntiä 30 prosentilla. Yksisylinteristä mallia valmistettiin vuosien 1962 ja 1974 välillä Amerikan markkinoille, ja nyt se on kaivettu jälleen esiin kuin se ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Pyörän esittelytilaisuus on järjestetty Palm Springsissä, ja yhden päivän ajan pääsen ainoana pohjoismaalaisena mutkaisille vuoristoteille ajamaan Scrambler Iconia.
Itse asiassa Scramblereita on kaikkiaan neljä. Perusmalli Iconin lisäksi valikoimaan kuuluu Urban Enduro, Classic ja Full Throttle, joista jokaisella on oma ilmeensä ja lisävarustevalikoimansa. Jos jokin pyörä tarjoaa laajat muokkaamisen mahdollisuudet, se on juuri Scrambler. Neljä nimettyä mallia ovat vain pohja, josta päästään liikkeelle. Tankkipaneeleja on saatavana noin kolmessakymmenessä sävyssä. Tarjolla on erilaisia laukkuja, lokasuojia, lamppua suojaavia ristikkoja, ohjaustankoja ynnä muita vaihtoehtoisia varusteita. Löytyypä lisävarusteluettelosta ylös vedetty pakoputkistokin.

Los Angelesissa on pitkästä aikaa satanut vettä, mutta tehdessämme lähtöä hotellilta taivas näyttää olevan kirkastumaan päin. V-twini hurahtaa käyntiin ärähtäen. Kaikista ympäristövaatimuksista huolimatta Ducati on onnistunut luomaan pyörään hienot moottorin äänet. Moottori on kevyesti muokattu versio historiaan jääneestä Monster 796:sta, mikä merkitsee, että Scrambler on Ducatin ainoa ilmajäähdytteinen malli. Moottori on matalaviritteinen, ja kierrosalue on lineaarinen. Valitettavasti ruiskutus ei kuitenkaan toimi odotetusti. Kaasuvaste on nykivä, mikä luultavasti ratkeaisi säätämällä. 
800-kuutioisen moottorin teho on ”vain” 75 hevosvoimaa, mutta tämä ei rajoita menoa lainkaan. Päinvastoin, pyörä on reipas ja hauska. Monilevyisellä märkäkytkimellä varustettu moottori on kytketty kuusiportaiseen vaihteistoon. Kytkin on pehmeä ja välittää hyvin tuntumaa. Vaihteistokin tuntuu enimmäkseen hyvältä, mutta monet paikalla olevista toimittajista (itseni mukaan lukien) onnistuvat löytämään välivapaita. Vaihteisto tuntuukin jossain määrin tahmealta.
Ajaminen on helppoa niin rauhallisessa kaupunkiajossa kuin mutkaisilla maanteilläkin. Ajoasento on rento, ja leveä ohjaustanko tekee pyörän käsittelemisestä helppoa. Istuinkorkeus on 790 millimetriä ja lisävarusteena on saatavana matalampi vaihtoehto, joten maahan ulottuminen ei ole ongelma. Olen 190-senttinen ja pelkäsin, että Scrambler tuntuisi pieneltä ja ahtaalta, mutta totuus on päinvastainen. Oikea kantapää osuu kuitenkin välillä äänenvaimentimeen.

alusta pelaa hyvin yhteen moottorin kanssa, ja pyörä kaartaa hyvin mutkiin. Jousituksesta vastaa Kayaba (KYB). Joustomatka on edessä ja takana 150 millimetriä, mikä parantaa mukavuutta. Takavaimennin toimii ongelmitta, mutta etuhaarukka tuntuu turhan kovalta. Osa ajamistamme teistä oli toki erittäin huonossa kunnossa, mutta itse suosisin pehmeämpiä säätöjä monipuolisemman ja mukavamman luonteen nimissä, mutta jääköön se sivuseikaksi. Huomionarvoista on, että ainostaan perän esijännitys on säädettävissä.
Renkaat ovat Pirellin uudet MT60-all-road-renkaat, jotka on kehitetty juuri Scrambleria varten. Niiden pito on hyvä, ja ne toimivat hyvin myös kevyessä sorasudittelussa. Offroad-ajo ei pääse esittelyssä kovin isoon osaan lukuun ottamatta kuvaushetkiä ja joitakin siirtymiä, mutta nykivää ruiskutusta huomioimatta ongelmia ei ole. Scramblerilla on todella hauska suditella ympäriinsä.
Jarrutuksissa avustaa yksi reilu ja tehokas 330-millinen etujarrulevy ja 254-millinen takajarrulevy. Edessä on Brembon nelimäntäinen monoblock-satula. Jarruja on helppo annostella, ja ne toimivat anteeksiantavasti mutta tehokkaasti. ABS on Boschin käsialaa, ja sen sammuttaminen käy ohjaustangosta. Mittaristo painottuu oikealle. Keskellä on nopeusmittari,  ja alareunan kierroslukumittari kulkee vastoin totuttua oikealta vasemmalle. Mittaristo kattaa vain olennaisimmat, missä ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta vaihdenäyttö olisi ollut kiva lisä. Sen ulkoasu on hyvä, mutta osin se voi vaikuttaa epäselvältä.
Pienet yksityiskohdat estävät Scrambleria saavuttamasta koko potentiaaliaan, mutta pyörä on silti upea. Ducati on suunnannut markkinointinsa pitkälti nuoriin ja tuoreisiin motoristeihin, mutta oikeasti pyörä sopii kaikenlaisille kuljettajille – saattaa kuulostaa kuluneelta, mutta pätee tässä tapauksessa ehdottomasti.    

Teksti: Jonathan Balsvik Kuvat: Ducati

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi

Ilmainen uutiskirje!

Tilaa uutiskirjeemme ja pysyt kartalla siitä, mitä moottoripyöräilyn saralla tapahtuu.

Voit lopettaa uutiskirjeen tilaamisen koska tahansa. Emme luovuta osoitettasi muille tahoille.

Sulje Tilaa uutiskirje: