Bild
Seuraava artikkeli

Ducati 1299 Superleggera – keula pystystyssä 300km/h

Ajettua

Hiilikuitu-, titaani- ja alumiiniosien ympäröimän kaksisylinterisen V-moottorin voimavarat nostavat etupyörän ilmaan lähes 300 km/h:n vauhdissa. Kyse on Ducatin tähän mennessä jaloimmasta sarjavalmisteisesta moottoripyörästä. 

Italopyörän kuvaaminen taideteos-sanalla on kulunut klisee, mutta jos jokin italialainen moottoripyörä ansaitsee arvonimen taideteos, on se Ducati 1299 Superleggera. Pääosin hiilikuituosista koottu Superleggera sisältää tukun teknisiä innovaatioita, joita tuskin löytyy mistään muusta sarjavalmisteisesta moottoripyörästä. Milanon EICMA-messuilla esiteltyä kaunokaista valmistetaan vain 500 kappaletta, ja hinta on 99 990,02 euroa. Tai siis oli.

Jos et varannut Superleggeraa Milanossa maksamalla käsirahan, unohda koko juttu, vaikka rahaa oliskin. Kaikki 500 on jo myyty.
1299 Superleggera on Ducatin V-twinien eräänlainen merkkipaalu. Se on 15 valmistajan MM-titteliä Superbike-luokassa voittaneen  Desmo V-twinsarjan viimeinen. 2018 Ducatin supersporttien perusmoottori on nykyisen MotoGP-kilpurin tavoin V-nelonen.

20171911112003.jpg?itok=RfEbaSWs

Aloitin kilpa-ajamisen 1974. Ensimmäinen kilpurini oli Ducati 750 SS, jolla ajan nykyisin Classic TT -kisoja. Siksi olin erittäin otettu, kun olin yksi kahdeksasta alan journalistista, jotka saivat kutsun 1299 Superleggeran koeajoon Mugelloon. Mahdollisuus ajaa Ducatin tehokkaimman V-twinin vauhdittamalla, hiilikuitu- ja titaaniosista koostuvalla,178 kilon painoisella luomuksella oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä.

Ensituntuma Superleggeran satulassa on siedettävä. Tyköistuva ja etunoja ajoasento kohdistaa painon käsivarsille. Starttinappulan painallus, ja Akrapovic-änkkäreistä kuuluu mojovaa murinaa. Melutaso toki täyttää E4-normit. Polkaisen ykkösen pesään ja lähden liikkeelle. Tästä eteenpäin kytkinkahva saa olla rauhassa, kunnes kurvaan jälleen varikolle. Ducatin kaksisuuntaisen vaihdeavustimen ansiosta vaihtaminen ylös ja alas sujuu ilman kytkintä. Voin siis keskittyä täysin vain ajamiseen.

Toisaalta Superquadro-moottorin laajan vääntöalueen ansiosta vaihteita ei välttämättä tarvitse selata kovin taajaan. Etenkin keskialueen muhkean väännön ansiosta ei haittaa, vaikka kaarteeseen menee liian isolla vaihteella. Moottori jaksaa vetää vaivatta isollakin vaihteella ilman, että ajorytmi kärsii.

20171911112029.jpg?itok=Ahb1i8bK

Superleggera herää todella eloon 5000 kierrokselta ylöspäin. Sen jälkeen se kiertää vauhdilla 9000:n lukemille, eli suurimman väännön kohdalle. Kun varvit ohittavat 11 000 kierrosta minuutissa, ilmoittaa oranssi vaihtovalo, että on syytä vaihtaa isompaan. Jos kierrättää 12 000:een asti, syttyy 1–5 vaihteella punainen merkkivalo, joka kertoo, että 12 500 kierroksella aktivoituva kierrosrajoitin puuttuu kohta peliin. Elektronisen ride-by-wire-kaasun myötä rajoittimen toiminta ei ole äkillistä rykimistä. Moottori ei vain kierrä enempää ja piste.

Koeajossa keulimisenesto oli 4-asetuksella ja 8-asentoinen luistonesto 3-asetuksella. Kaarteista voi lähteä ulos tiukkaakin ajolinjaa ilman vikurointia. Alustan ja Öhlins-jousituksen asetukset ovat hyvät. Kun tähän lisätään Pirellin SC1-renkaiden erinomainen pitokyky, menee Superleggera tasan tarkkaan sinne, minne ajaja haluaa. Ajossa se on tuntumaltaan herkkä ja vakaa. Ajo on suorastaan juhlavaa.  

1299 Superleggera on sujuvin V-twini, jonka olen koeajanut. Se on jopa sujuvampi kuin taannoin koeajamani uusin WSBK-kilpuri Panigale. Esimerkiksi Mugellon shikaaneissa ohjausgeometrialtaan hieman terävämpi Superleggera oli nopeissa puolten vaihdoissa sujuva kuin ajatus. Sopivan jäykän rungon takia pyörää voi heitellä huoletta voimalla puolelta toiselle, ja käytös on silti erittäin vakaa. Erinomaisen jousituksen ja Pirelli-renkaiden pidon ansiosta ohjaustuntuma on ainutlaatuisen herkkä jopa kallistusvarojen äärireunoilla. Samoin kaarteisin voi jarruttaa tosi myöhään ja voimalla.

Myös suoraan ajaminen oli Superleggeran korkeamman pleksin ansiosta hieno elämys. Korkeampi pleksi kuului koeajopyöriin asennettuun Race-Kit-pakettiin. Painan kypärän leukaosaa tankkia vasten, ja kierroslukumittari näyttää suurimmalla vaihteella 11 000:tä, kun ohitan pääsuoran keskikohdan. Tunne on mahtava.  

Superleggeran Brembo-jarrut ovat aivan omaa luokkaansa. Onkin pakko tunnustaa, että en uskaltanut kokeilla niiden täyttä voimaa. Mugellon lähes kilometrin pituisen pääsuoran lopussa TFT-näytöllä välkkyi 295 km/h, kun jarrutin niin kovaa kuin uskalsin ja pudotin vaihteen kakkoselle. Joka kierroksella manasin, että jarrutin liian aikaisin. Brembon radiaalijarrujen tehoon ei vain ehdi tottua lyhyellä koeajolla. Moottorijarrutus lisäsi tehokkaasti nopeaa hidastuvuutta ilman, että pyörä oli mitenkään levoton.

20171911112049.jpg?itok=6XIUtgYz

1199 Panigaleen verrattuna Superleggera lähtee mutkista paremmin. Se suorastaan ampaisee suorille kakkosella ja kolmosella ajettavista kaarteista. Meno on kuitenkin koko ajan hallittua. Tästä kuuluu kiitos Pirellin renkaiden pidolle, Öhlins-takaiskarin asetuksille ja päivitetylle DTC Evo -järjestelmälle.

Kun koeajo kesti vain kymmenkunta kierrosta yhdellä maailman parhaista kilparadoista, ei aikaa ollut ajoavustimien asetusten kokeiluun. Luotin siis Ducatin testikuskin Alessandro Valian valitsemiin asetuksiin. Tästä huolimatta sydämeni pamppaili, kun etupyörä keuli noin 300 km/h:n vauhdissa pienen nyppylän kohdalla ennen pääsuoran jarrutuspaikkaa. Aiemmin olen kokenut saman vain Max Biaggin Aprilia RSV4 -tehdaskilpurilla. Kun tasasin sykettäni varikolla, muutti Alessandro 8-asentoisen keulimiseneston asetuksen neloselle. Tämä rauhoitti mainitun nyppylän ylityksiä, ja sykkeeni pysyi tasaisena koeajon loppuun.

Heti kun pääsee jyvälle siitä, kuinka herkästi Superleggera reagoi ohjaukseen ja miten tiukkoja ajolinjoja sillä voi ajaa, kierrosajat paranevat äkkiä. 1299 Superleggera on näet tosi nopea ratapyörä. Toisaalta sitä voi ajaa myös väännöllä, eli vaihtaa, kun siltä tuntuu ja antaa moottorin vääntövoiman hoidella loput.

20171911112111.jpg?itok=ffbW7M9A

Loppukommenttina voin todeta, että 1299 Superleggera on mielestäni ehdottomasti Ducatin tähän mennessä paras ajovaloilla ja rekisterikilpitelineellä varustettu sporttimalli. Lisäksi se on kuvankaunis ja teknisesti alan ehdotonta huippua.

Iso kiitos myös Claudio Domenicalille, joka antoi luvan Superleggeran valmistamiseen sekä Ducatin suunnittelijoille, jotka ovat sen luoneet. Lisäksi onnitteluni kaikille Teille viidellesadalle onnekkaalle, jotka ehditte ostaa 1299 Superleggeran – olen teille vilpittömästi kateellinen!

20171911112509.png?itok=3PwlK-2p

Hei!

Ymmärrämme, että käytät adblockeria, mutta toivottavasti voit sulkea sen sivustomme osalta. Mainokset ovat perusedellytyksenä sille, että voimme ylläpitää sivustoa.